24/05/2026
Alastaro ja kauden 2026 avaus on ajettu.
Varoitus: saattaa sisältää hieman katkeran suloista jupinaa, m***a täysin avointa ja rehellistä sellaista.
Pitkiä iltoja ja loputtomalta tuntuvaa rakentamista, tunnelma oli että nyt vihdoin alkaisi olemaan se hetki kun pääsisi loputtomalta tuntuvan tauon jälkeen tekemään sitä missä tässä hommassa on kyse. Tähän kisaan on kulutettu todella paljon, jaksamista, hermoja, läheisten ymmärrystä, aikaa ja osaamista. Ensimmäistä kertaa oltiin matkalla kohteeseen kutakuinkin aikataulussa, sillä ajatuksella, että pääsisin ajamaan uusia renkaita sisään ennen virallisia harjoituksia. Ehkä myös hieman sitä Alastaron Las Palmas-mutkaan jäänyttä peikkoa pois kummittelemasta tulevia kierroksia. Heti alkuun sai todeta, että vaihteistossa tuntui olevan jokin pielessä, kun alaspäin ei tahtonut vaihteet kytkeytyä edes kauniisti pyytämällä, sitä säätäessä ja äkkillisesti, lähes irronnutta etujarrusatulaa kiinnitettäessä valuikin ne harjoitusvetojen haaveet ilmaan, joten siirtyminen virallisiin treeneihin. Auto saatiin kuntoon ja todellisuus alkoi kurkistelemaan nurkan takaa. Jo aikaisemmin tehopenkistä jäi sieltä saadut tulokset hieman kaivelemaan mieltä, uusi moottori on n.10hp huonompi kuin vanha. Tämä yhdistettynä melkein 9kk ajotaukoon näkyi musertavalla tavalla. Olin viime syksyjen kierrosaikoja perässä ujosti sanottuna ”valovuoden”. Eikä tuo tahtonut parantua millään, ei edes kunnolla kiukuttelemalla. Aika-ajoissa alkoikin se vanha tuttu kaava jo nostamaan päätään, ensimmäisellä nopealla kierroksella alkoi tuntumaan outoa ravistusta ja suoralla ei tahtonut saada kerättyä vauhtia millään. Ennestään kardaani ongelmien kanssa painineena, tiedostin heti autossa perstuntumalla sen tulevan tälläkin kertaa niiltä suunnilta ja heti aika-ajojen jälkeen totesin eturistikossa olevan pientä välystä (koko kardaani oli siis uudenkarhea ja juuri talven aikana käynyt tasapainotuksessa ja tarkastuksessa, joten tätä en todellakaan osannut odottaa). Aikaa kisalähdön alkuun oli tässä kohtaa n.25min, eli oli pakko tyytyä kokeilemaan onneaan näillä korteilla mitä oli jaettu…noh…tiedetäänhän miten siinä pokerissa tällä tuurilla käy. Hyvä startti ja meno maistui, taistelutilanteet on niitä missä tunnen eläväni ja se maistuu, suoravauhti puuttui edelleen ja pitkät suorat aiheutti jopa säälin tunnetta autoa kohtaan, kunnes, muutamaa kierrosta ennen ruutulippua kuului todella raju pamaus ja oikean jalan nilkaan tuntui vihlaiseva kipu, sitten hävisi jarrut ja korvia täytyi ryskäävä meteli…vehkeet radan sivuun (HUOM. jopa yhtä mutkaa pidemmälle kuin mihin syksyllä jäin). Autosta kun pääsin ulos niin oli diagnoosi aika nopeasti tehty, kardaanin eturistikko räjähti täysin kappaleiksi, rikkoen mukanaan: jarrulinjat, sähköt, adapterin, hieman runkoa ja omaa nilkkaa (pamahti niin kovalla voimalla suoraan jalan vieressä, että sisään työntyvät pellit runnoi jalan). Tässä kohdassa elettiin perjantai iltaa, joten aikaa olisi seuraavan aamuun, mikäli korjaamaan päädyttäisiin. Jopa oudon pitkään tuota ratkaisua mietittiin, m***a kilpakumppanien kannustamana ja etenkin avustamana otettiin käsiin vanhat tutut, eikä edes jäähtymään päässeet työkalut ja käytiin remonttiin. Uusi kardaani löytyi viereisestä teltasta ja loput osat oli itsellä mukana. Aamuyöllä klo.03:15 katsoin kelloa ja auto olisi nyt kaiken järjen mukaan valmis aamulla klo.08:00 ajettavaan ponderitestiin, joka toimi tällä kertaa minulle loistavana tekniikka testinä. Hetkeksi unta kupoliin ja muutaman tunnin päästä radalle…noh…vain todetakseen, ettei uudella kardaanilla pysty ajamaan, sama tuttu ravistus tuntui tässäkin kun pääsi suoralle ja nelosvaihdetta suuremmalle ei kärsinyt vaihtaa, kun jotain olisi hajonnut takuuvarmasti. Siitä siirtyminen katkeran tuntuisella ilmapiirillä ns.”laulukuoroon” ja pakkaamaan tavaroita ja kohti kotimatkaa…
On aika vaikea löytää sanoja millä tätä kuvailisi, ne sadat työtunnit, tekemisen tarkkuus, ennakointi ja kaikki se uhraus mitä tähän on talven aikana käytetty…ja sitten huomaat heti alkuun ettei se antanutkaan yhtään mitään. Tuntuu uskomattomalta, että käytetään samoja osia kuin moni muu, samoja erikoisosaajia yms. ja silti sitä vaan löytää itsensä jostain syystä näiden rikkinäisten kappaleiden parista. Totuus on nyt se, että kauden ”nollakisat” on jo käytetty eikä ensimmäistäkään lähtöä päässyt vielä maaliin. Itseasiassa statistiikkaa miettiessä, olen nyt ajanut Legendsiä noin vuoden, pääsemättä ensimmäistäkään kisalähtöä ehjällä/toimivalla autolla maaliin. Kieltämättä juuri hetkellä mieli on aika painava ja ajatuksia joutuu kasailemaan todella kovin ja ne ei ole järin kevyitä/iloisia. Siitä huolimatta todella suuri ja lämmin kiitos jokaiselle auttaneelle, kilpakumppaneille ja järjestävälle taholle. Suurin kiitos myös yhteistyökumppaneille ja kotiväelle, sekä samalla nöyrä anteeksi pyyntö etten pystynyt tällä erää tämän parempaan, m***a yritys on ollut kova…
-over and out-
