11/09/2026
Syksy on jatkunut tosi hienona!
Ja viime viikkoina olen saanut olla monen ryhmän kanssa luonnossa.
Luonto rauhoittaa, hoitaa, tekee tilaa ja rentouttaa koko olemuksen.
Se saa aikaan ihanaa puheensorinaa, leikkisyyttä ja energiaa 💚.
Luonto tekee meille salaa taikojaan.
Kun pysähdymme luonnon äärelle, huomiomme voi siirtyä pois jatkuvasta tekemisestä.
Luonnon äänet, liike, valo, tuoksut ja yksityiskohdat kutsuvat tarkkailemaan ilman, että mitään tarvitsee saada aikaan.
Sitä kutsutaan pehmeäksi tarkkaavaisuudeksi. Meidän tarkkaavaisuus elpyy.
Toisessa ympäristössä, vaikkapa kotona, äänet, liike, valo tai yksityiskohdat ehkä huutavat meitä tekemään, varomaan, edistämään, siirtämään ja suorittamaan. Tunnistat varmasti tämän eron!
Ehkä juuri pehmeän tarkkaavaisuuden vuoksi luonnossa voi samaan aikaan rauhoittua ja virkistyä.
M***a luonnossa ohjatessani huomaan muutakin.
Ohjauksella voi avata usein sellaisia portteja luonnon kokemiseen ja siitä lumoutumiseen, joita ei itsekseen ja tavallisilla retkillä ehkä koe.
Miltä tuntuu kuunnella metsää silmät kiinni?
Mitä tapahtuu, kun annamme katseen viipyä yhdessä kohdassa vähän pidempään?
Entä jos emme vain kävele rantaan, vaan pysähdymme tietoisesti kohtaamaan veden ja maiseman?
Ei tarvitse suorittaa. Ei tarvitse osata rentoutua.
Voi vain olla luonnossa - yhdessä sen kanssa.
Minä voin ohjata kokemusta, m***a luonto tekee lopulta sen tärkeimmän työn.