16/01/2023
Emotionaalisesti ihmistä kuormittaa kaikki suuret tunteet, kuten ilo, suru, ahdistus, häpeä, rakastuminen, pelko…
Negatiiviseksi miellettyjen tunteiden kuormittavuus on varmasti helpompi ymmärtää, m***a itseasiassa vaikkapa rakastuminen aiheuttaa kehoon aikamoisen stressitilan, eikä meidän kehot ymmärrä onko stressi “hyvää” vai “huonoa.
Samoin taipumus innostua asioista kovasti toimii jonkin aikaa eteenpäin vievänä voimana, m***a on todella kuormittavaa ja päätyykin ennen pitkään rajuun energiatasojen laskuun, ellei omaa innostustaan ja siitä kumpuavaa tekemisen ja suunnittelun tahtia ole vielä oppinut hillitsemään hyvissä ajoin.
(Mä oon ite innostuja, enkä ottaisi tätä neuvoa keltään muulta vastaan, m***a tämänkin asian kantapään kautta jotakuinkin oppineena pystyn nyt pitkin hampain myöntää, että niin kivaa kuin innostuminen onkin, niin joissain tapauksissa sitä on hyvä vähän hillitä, varsinkin kun tämmönen innostuspuuska jatkuu pidempään)
M***a suurien tunteiden lisäksi emotionaalisesti voi kuormittaa myös pienemmät tunteita herättävät asiat ja tapahtumat silloin, kun niitä patoaa sisälleen.
Valitettavasti edelleen on aika suomalainen tapa pitää tunteilut omana tietonaan ja koittaa pärjätä niiden kanssa itsekseen, m***a se käy ennen pitkää raskaaksi.
Vielä tätäkin raskaammaksi käy se, että tunteensa yrittää kieltää myös itseltään, eikä anna niiden tulla ulos edes yksin ollessaan.
Millä eri taivoilla tällainen emotionaalinen ylikuormitus saattaisi sitten ilmetä?
Esimerkiksi kärsivällisyyden heikentymisenä, itkuherkkyytenä, tyhjyyden/tunteettomuuden tunteena tai yliempaattisuutena, haluna eristäytyä muista, katkeruutena, heikentyneenä kykynä kontrolloida omaa käytöstään ja tunteitaan, uniongelmina, motivaation laskuna