10/02/2026
Viimeisin omaan käyttöömme valmistunut dream bike: Forbidden Druid! Aloitamme omien ns. unelmapyöriemme juttusarjan ja kutsumme teidät mukaan jakamaan kuvat ja tarinat omista unelmapyöristänne. Dream bike ei aina tarkoita mitään övereistä övereintä mahdollisimman harvinaisista komponenteista koottua kokonaisuutta (toki jossain tapauksessa tarkoittaa ;) ), vaan myös pyöriä jotka ovat syystä tai toisesta meille tärkeitä ja oleellisia joko pyöräharrastuksen osalta tai tuovat arkeen ajamisen iloa ja helpottavat elämää.
Joten jos tahtoisit esitellä oman pyöräsi kauttamme ja kertoa tarinan miksi ja miten kyseinen pyörä on unelmapyöräsi niin nyt on sille oiva hetki! Pyörän tyyppi voi olla mitä vain triathlon -tykistä maastopyörään tai vaikka perintönä tulleeseen Jopoon. Ensisijaisesti toivoisimme toki juttuja omista pyörämerkeistämme kuten Kona, Stevens Bikes, Orbea, Unno, Forbidden, Norco, Tern jne. eikä pyörän tarvitse olla meiltä hankittu. Pyörämaailma on kuitenkin täynnä hienoja ja hyviä brändejä, joten jos suuntaamme heitetään hieno tarina hienosta pyörästä niin ei merkillä ole väliä! Kuvia tarinoineen voi laittaa meille sähköpostitse [email protected] tai somekanavien kautta.
M***a jatketaanpa tämän kyseisen postauksen Forbiddenin tarinaa. Ihan alkuun pohjustus omasta maastopyörähistoriastani lienee paikallaan. Alku juontaa jonnekkin 90 -luvun jälkipuoliskolle / vuosituhannen vaihteeseen Turun Pattilaan ja entisen Leafin dirteille. Maastopyöräily ja varsinkin alamäkihommat olivat melkoisen uusi juttu ja alamäkeen ajeltiin / hyppyjä vedettiin milloin millaisellakin kalustolla. Ensimmäinen oikeasti ajoa kestävä pyörä oli kuluvan vuosituhannen vaihteen Azonic -merkkinen dual slalom jäykkäperä, harmi että kyseinen laite meni osiksi uusien projektien alla. Kolme tuumaa leveät Nokian Gazzaloddi renkaat, ensimmäiset Shimano XT hydrauliset levyjarrut ja aivan liian pitkän joustomatkan keula, ai että niitä aikoja. Oikeasti tuon ajan pyörällä nyt ajeaessa kultaiset muistot voisivat hieman kyllä kärsiä.
Maastoajot jäivät noiden aikojen jälkeen aikalailla melkein vuosikymmeneksi ja maastopyöräily palasi ryminällä omaksi, tällä kertaa pysyväksi harrastukseksi legendaarisen Kona Honzon julkaisun myötä vuonna 2012. Honzoja löytyy muuten edelleen itseltäni kaksi kappaletta, teräksinen ja titaaninen. Molemmat ovat olleet toki viimeiset pari vuotta enemmänkin kaupan seinällä lähinnä kunnianosoituksena Konalle. Näistä tulee oma juttunsa kyllä myöhemmin. Pyöriä on vuodesta 2012 eteenpäin tullut ja mennyt melkoisesti, maastopyörien saralla omana on ollut ainakin Kona Satori, Honzot, Kona Hei Hei, Orbea Laufey, pari Orbea Oizia, pari Orbea Rallonia, pari Orbea Risea, Orbea Occam SL ja testipyöristämme vuosien saatossa pidemmässä lainassa ainakin parikymmentä muuta pyörää.
Kaikkia aiempia pyöriä yhdistää se että ne ovat olleet erinomaisia tietyissä asioissa, m***a jotain keski-ikäistyvän kuskin maastopyörän nykyisistä tarpeista on jäänyt vajaaksi ja se ultimaattisen maastopyörän metsästys on jatkunut. Jäykkäperä on todella hauska, m***a vaatii kuskilta melkoisesti jumppaa ja nuorempia niveliä. XC -täysjousto on erinomainen poljettava, m***a väkisinkin muuttuu ”vääräksi” pyöräksi kun suunta on alas yhtään rajummissa maastoissa. Enduropyörä taas menee tietyllä tapaa hukkaan sekalaisessa lenkkiajossa, vaikka nykyään poljettavuuskin alkaa olla todella hyvällä kantilla. Pyörä joka on osunut lähimmäs omaa ”yhdellä pyörällä lähes kaikki ajot” – tavoitetta on ollut vahvasti tuunattu Orbea Occam SL (joka muuten tulee myyntiin kohta ja tästäkin yksilöstä juttua tulevaisuudessa). Occamissakin jokin jäi jousituksen osalta vajaaksi Turun juurakkoisilla ja kivikkoisilla poluilla, vaikka pyörästä todella paljon pidänkin.
Tätä oman maastopyöräilyn graalin maljan virkaa on useiden back-to-back testien jälkeen saapunut toimittamaan runkosetistä liikkeelle lähenyt Forbidden Druid. Druidista löytyy muuten parikin testipyörää jos kokeilu kiinnostaa https://www.bikeshop.fi/polkupyorat/maastopyorat/testipyorathttps://www.bikeshop.fi/polkupyorat/maastopyorat/testipyorat Druid ei oikein sovi mihinkään vallitsevaan kategoriamuottiin, tavallaan takapään 130mm joustomatkaltaan lähestyy XC -pyörää / lyhytjoustoista trail -pyörää, m***a keulan 150 mm menee jo lähemmäs endurotonttia. Joustomatkat ovat vain mittoja ja tässä se taika piileekin. High pivot tyyppiä oleva perän jousto tekee jotain mihin esimerkiksi alta väistyvä Occam ei koskaan pystynyt. Joustomatkaa on vähemmän, m***a sitä on tavallaan enemmän ja se toimii aivan eri tavalla, omassa ajossa huomattavasti paremmin. Tämä teksti näyttää venyvän jo muutenkin, joten ei mennä tässä kohtaa sen enempää eri jousitusratkaisujen maailmaan. Totean vain että siinä kohtaa kun Occam tökkii juurakossa ja kivikoissa vauhdin ylläpitoa polkemalla huutaen, Druid liitää tilanteen läpi. Occam SL on toki ylämäkeen tehokkaampi, m***a ei niin paljoa että sillä olisi omassa käytössä riittävää painoarvoa. Jotain noituuksia Vancouver Islandilla pyörään on todellakin loihdittu. Druidissa on sen verran paljon potentiaalia että se lähtee tänä vuonna varmasti myös bikeparkkiin ja ehkäpä johonkin endurokisaan viivalle myös, jos vain kuski pysyy riittävän ehjänä ja ruuhkavuosien aikataulut antavat periksi.
Monesti sanotaan sen oikean pyörän tuntuvan ennemminkin kuskin jatkeelta kuin erilliseltä laitteelta, nyt ollaan taas lähempänä sitä nirvanaa. Itselläni on Druidin kanssa ajoa takana vasta parikymmentä tuntia, joten ihan varmaksi loppuelämän liittoa ei voi vielä julistaa. Lähimpänä sitä täydellistä kompromissia ollaan kuin koskaan, joten tätä pyörää ei varmastikaan muutamaan vuoteen tulla fillaritorin myynti-ilmoituksissa näkemään!
-Visa, www.bikeshop.fi / Ajopyörä
Speksilista oleellisilta osin:
Runko Forbidden Druid hiilikuitu
Etuhaarukka Rockshox Lyrik Ultimate 150 mm
Takaiskari Rockshox Super Deluxe Ultimate 130mm
Voimansiirto Shimano XTR Di2
Jarrut Trickstuff Maxima
Kiekot Oquo MP30LTD
Renkaat nyt talvella Suomi Tyres Piikkisiat
Ohjaustanko Raceface Era 55mm rise hiilikuitu
