04/08/2026
Vuonna 2013 yksi puuttuva pinna käynnisti matkan, joka jatkuu yhä.
Kun olin noin 15-vuotias, isä kysyi haluanko mopon vai hyvän maastopyörän.
Valitsin pyörän. Se taisi olla yksi elämäni tärkeimmistä päätöksistä. Se oli silloin myös todella helppo päätös
Pyöräily oli vienyt mukanaan niin täysin, että aloin rakentaa ja huoltaa pyöriä itse. Kauppiksen jälkeen päädyin töihin urheilukauppaan, ja työpäivien jälkeen huolsin pyöriä omalla ajalla.
Jossain vaiheessa perustin sivutoimisen toiminimen. En ajatellut siitä sen suurempaa – halusin vain tehdä sitä, mistä tykkäsin.
Pikkuhiljaa urheiluliikkeet alkoivat pyytää, voisinko hoitaa heidän pyörähuoltonsa. Niin tein päivät töitä urheilukaupassa ja illat pyörien parissa.
Sitten tuli se kuuluisa pinna.
Olin töissä Tikkurilassa ja tarvitsin yhtä pinnaa. Kävelin hakemaan sen Kunnon Kaupasta. Jäin juttelemaan silloisen kauppiaan kanssa, ja keskustelun päätteeksi hän kysyi, olisinko kiinnostunut jatkamaan liikettä hänen jäädessään eläkkeelle.
Pari kuukautta myöhemmin, marraskuussa 2013, olin Tikkurilan Kunnon Kaupan uusi yrittäjä.
Samaan aikaan kotona oli vauva-arki. Meidän toinen lapsi oli syntynyt syyskuussa.
Tässä ensimmäisessä kuvassa meidän poika istuu muutaman vuoden ikäisenä Kunnon Kaupan paita päällä huollon puolella. Toisessa kuvassa hän on jo lähes 13-vuotias, viettämässä kesäpäivää mun kanssa liikkeellä. Pyörät, niiden huolto ja kaikki niihin liittyvä kiinnostavat häntä ihan samalla tavalla kuin mua aikoinaan. Saa nähdä, mihin hänen oma polkunsa vielä vie.
Ja yrityskin on kasvanut vuosien varrella. Nykyään omistamassa mukana on myös mun pikkuveli. On ollut hienoa saada rakentaa tätä yhdessä perheyrityksenä.
Suurin kiitos kuuluu kuitenkin teille asiakkaille. Ilman teitä tätä tarinaa ei kirjoitettaisi enää tänäkään päivänä. On ollut ilo palvella niin vanhoja kuin uusiakin asiakkaita, vaihtaa kuulumisia, ratkaista pyöräpulmia ja olla pieni osa monen pyöräilytarinaa. Toivottavasti saadaan tehdä sitä vielä pitkään. Kiitos, että kuljette mukana. ❤️
Välillä tulee mietittyä, kuinka pienestä kaikki voi olla kiinni. Tässä tapauksessa yhdestä maastopyörästä… ja yhdestä puuttuvasta pinnasta. 🚲 -Heikki
