MR Dressage, Sipoo (2026)

24/12/2025

Luukku 24: Nykyhetki

Vuonna 2014 perustettu yritykseni MR Dressage Oy työllistää minut hevosalan töillä täyspäiväisesti.

Valmennan, ratsutan, koulutan hevosia maastakäsin sekä opetan erilaisia hevosiin liittyviä taitoja ihmisille.

Asiakaskuntani on erittäin monipuolista ja saan tehdä töitä hyvin erilaisten ihmisten sekä hevosten kanssa.

Omia hevosia meillä on tällä hetkellä kolme. Eemelin lisäksi kaksi suomenhevostammaa, Jippikayhei ja Valon Gloria. Tammat harrastavat kouluratsastuksen lisäksi myös esteratsastusta.

Valmentaudumme ahkerasti ja opettelemme taitavammaksi monella saralla. Eemelin kanssa olemme vähitellen nousseet Inter 1-tasolle ja tammat ovat kilpailleet HeA-tasolla.

Kiitokset kaikille asiakkaillemme, yhteistyökumppaneillemme sekä kaikille joulukalenteria seuranneille. Jokainen tykkäys ja jätetty kommentti on lämmittänyt mieltä. On ollut yllättävää, kuinka monia tämä kalenteri on kiinnostanut ja kuinka moni on minulle kommentoinut kalenterin sisällöstä myös elävässä elämässä. Te kaikki mahdollistatte minulle tämän työn ja tämän elämäntavan. ❤️

Ihanaa joulunaikaa!

📷 Emmy Heinonen

23/12/2025

Luukku 23: S.W. Red Charm

”Eemeli” on osa mun ratsastushistoriaani sekä yhtälailla osa mun joka päiväistä arkeani edelleen.

Olin tutustunut Samin kasvattajaan, Siljaan, Samilla kilpaillessani ja tiedostanut, että Siljalla oli aivan upea Samin nuorempi veli kotona kasvamassa. Olin siitä läsipäisestä komistuksesta haaveillut jo sen kuviin ensimmäisen kerran törmätessäni.

Jotenkin sitten kävi niin, että Eemeli muutti meille 4-vuotiskesällä vuonna 2013 ja siitä alkoi meidän yhteinen tarinamme.

Tiesin alusta alkaen, että Eemeli on lahjakas poni. Kilpailimme nuorten hevosten luokissa ja kävipä hän jopa 6-vuotiaana Tampereen messuillakin esiintymässä.

Eemeli on herkkä poika ja kaikki sen kanssa touhuaminen vaatii johdonmukaisuutta sekä ehdotonta oikeudenmukaisuutta. Hän on erittäin tarkka oikeuksistaan, m***a valmis antamaan itsestään todella paljon, jos keskinäinen luottamus on kunnossa ja hänellä on kaikki hyvin.

Eemeli rakastaa huomiota ja sitä se toki usein saakin. Onhan hän nimensä mukaisesti aikamoinen hurmuri.

Jos joku olisi Eemelin nuoruusvuosina maininnut, että tää on se hevonen, jonka kanssa mä pääsen aina vaikeisiin luokkiin asti, en ole varma olisinko uskonut.

M***a niin vaan me on noustu tasoja ylöspäin tän upean ponin kanssa. Nautittu yhteisistä treeneistä ja yritetty tulla paremmiksi.

Me tehdään myös paljon hauskoja juttuja yhdessä, koska se on se, mikä tekee meistä ratsukon. Me tykätään toisistamme ja leikitään kaikkia hölmöjä juttuja yhdessä.

Olen ikuisesti kiitollinen Siljalle tästä ponista ja siitä, että luotti tän timantin just mulle. Ja Eemelille olen kiitollinen, että jaksaa yrittää ymmärtää mua päivästä toiseen. Eemeli on mun elämäni valo ja hänen hyvinvointinsa on mun hyvinvointini ehdoton edellytys. ❤️

📷 Emmy Heinonen

22/12/2025

Luukku 22: Askellajiratsastus

Muutama vuosi sitten sain mahdollisuuden työskennellä upean islanninhevostamman, Virdingin, kanssa.

Puuhastelimme monenlaisia juttuja yhdessä ja tämä hevonen oli kyllä mitä luotettavin tyyppi. Omistajansa kannustuksesta aloin myös opetella askellajiratsastuksen saloja tähtivalmentajakollegani Pilvi Routasalon opastamana.

Jos joskus kuvittelee ratsastuksen olevan helppoa, kannattaa kokeilla lisätä pari askellajia. 😝 Olo oli vähän kuin alkeiskurssilla kun opettelin töltin saloja Pilvin ja Virdingin kärsivällisellä opastuksella.

Kävimme yhdessä vähän askellajikilpailuissakin ja ne olivat kyllä todella hienoja kokemuksia. Hieman jopa toivoisin, että pääsisin kokemaan tämän maailman vielä uudelleen jonain päivänä!

Niin kiitollinen tästä(kin) mahdollisuudesta, näistä kokemuksista sekä upeista muistoista, joita tästä projektista jäi jäljelle. ❤️

21/12/2025

Luukku 21: Valmentajan ammattitutkinto sekä Valmentajan erikoisammattitutkinto

Koska ikuinen kehittyminen on minulle tärkeää, suuntasin SRL:n valmentajakoulutusten jälkeen jatkamaan opintojani Vierumäelle Suomen Urheiluopistoon ensin Valmentajan ammattitutkintoon (2019) ja sitten Valmentajan erikoisammattitutkintoon (2023).

Koulutukset olivat monilajikoulutuksia ja siten hyvin antoisia. Oli hienoa päästä näkemään ja kuulemaan, mitä ja miten muissa lajeissa toimitaan monissa erinäisissä valmennukseen liittyvissä asioissa.

Havaitsin valmennuksessa hieman yllättäviäkin yhtäläisyyksiä esimerkiksi taitoluistelun ja motocrossin kanssa.

Lisäksi minuun kolahti kun breakdance-valmentaja totesi, etteivät heidän urheilijansa ole pelkästään urheilijoita vaan myös taiteilijoita. Perinteinen urheiluvalmentaminen ei heidän mielestään riittänyt, sillä luovuudella oli oma osansa heidän lajissaan. Ratsastuksessa, etenkin kouluratsastuksessa, koin olevan paljon samaa. Hevosten kanssa on paljon lainalaisuuksia, m***a samanaikaisesti täytyy olla luova ja pystyä soveltamaan oppimaansa.

Näiden koulutusten aikana syvensin myös huomattavasti omaa istuntaosaamistani ja -ymmärrystäni Sanna Siekkisen opastuksella. Tein lopputyöni liittyen istunnan opettamisen kehittämiseen simulaattoriharjoittelu hyödyntäen.

Varmasti yhtä paljon kuin sain oppia itse koulutuksista, sain olen saanut Sannalta. Simulaattorikäynnit sekä itse ratsastajana että oppilaiden kanssa valmentajana ovat vieneet minut syvälle istunnan maailmaan ja opettaneet ymmärtämään ratsastusta aivan uudella tavalla.

Kiitokset kaikille opiskelutovereilleni antoisista keskusteluista sekä omien lajien valmennuksen avaamisesta maallikolle sekä erityiskiitos Sannalle valmennuksen kehittämisprojektien sekä oman VEAT-päiväni mahdollistamisesta. 🤩

20/12/2025

Luukku 20: Taivaslaitumien nätti läsi

Herra Hönö-Petteri hankittiin meille 1-vuotiaana tulevaisuuden toivoksi. Hänet oli tarkoin valittu ja odotukset olivat tietysti korkealla.

M***a hänen tarkoituksensa ei ollut opettaa meitä hevosen kouluttamisesta tai ratsastuksesta. Hänen tarkoituksensa oli opettaa luopumisesta ja siitä, että jokainen päivä voi olla viimeinen ihan kenelle meistä tahansa.

Eräänä kauniina kesäpäivänä meidän kotipihan laitumella hän katkaisi jalkansa meidän silmiemme alla. Hän oli vasta 3-vuotias.

Tällöin viimeistään opin, että hevosten kanssa on nautittava joka ikisestä päivästä, joka ikisestä onnistumisesta, joka ikisestä hetkestä.

Tehdään hevostemme kanssa niitä asioita, jotka tekevät meidät onnelliseksi. Koskaan ei tiedä, onko se enää mahdollista huomenna.

19/12/2025

Luukku 19: Poniratsuja

Sami-ponilla menestymisen jälkeen aloin saada enemmänkin poneja ratsastettavakseni ja meille päätyi myös kaksi omaakin ponia laiteltavaksi.

Ihana S.W. Dreams Come True (kuvassa) kävi meillä laiteltavana laatuponikilpailuun 5-vuotiaana ja osallistuikin kyseiseen kilpailuun sekä askellajeissa että esteillä.
Tämän jälkeen ”Cami” on palannut meille useita kertoja treenailemaan lisää ja kuntoilemaan varsan jälkeen ja mitä milloinkin. Cami on meillä treenissä ollessaan myös kantakirjattu ja käytetty kilpailuissakin.

S.W. Flying Jack on myös ollut 4-vuotiaasta asti vaikutuspiirissämme. Se on esitetty Laatuponikilpailussa 4- sekä 5-vuotiaana, käytetty kilpailuissa ja välitetty myös omistajalta toiselle sen pysyen lähipiirissä. Tälläkin viikolla se on ollut treenissä useamman kerran. 🦄

Ai.Ka. Edenella tutustutti russ-ponien maailmaan. ”Nelmo” kävi myös laatuponikilpailussa 6-vuotiaana varsoneena tammana sekä kantakirjattiin myös I-palkinnolla. Muitakin russ-poneja on ollut ilo työstää vuosien varrella. Mainittakoon tässä vielä upea oripoika Sleipnir T, jonka matkassa kohti oripäiviä sekä sen jälkeenkin on ollut kunnia kulkea.

Pin Rock’s Chasing the Sun laiteltiin myös edeltäjänsä Sami-ponin kavion jäljissä Laatuponikilpailuun ja siellä hän pärjäsikin hienosti, vaikkei ihan Samin veroisesti kylläkään. 😉

Fiffiluras Sugar Cruch kävi myös meillä sekä sisäänratsastuksessa että valmisteltavana Laatuponikilpailuun 4-vuotiaana. Niin herttainen welsh cob-tamma!

Dacapo de l’Aube laiteltiin myös noin HeB-tasolta kv-tason kilpaponiksi. Omistajansa toivoivat, että siitä tulisi EM-poni ja niinhän sitä sitten tehtiin työtä käskettyä!

Ja sitten oli tietysti omat ponit: Zorro Sa ja S.W. Red Charm. ❤️

Siinä kai ne isoimmat poniprojektit. Mä joskus vuosia sitten olin laittanut Faceen, että haluaisin olla isona welsh cob-ratsastaja ja aina välillä musta on tuntunut siltä, että tästä haaveesta on ainakin osittain tullut totta!

Kiitokset kaikille ponien omistajille luottamuksesta työskennellä heidän aarteidensa kanssa. Tällaisia projekteja tekisin mieluusti jatkossakin!

18/12/2025

Luukku 18: Valmentajakoulutus

Kun aloin tehdä yhä enemmän ja enemmän hevosalan töitä, kaipasin myös koulutusta aiheeseen. Mietin pitkään, mikä olisi oikea suunta lähteä kehittymään ja valitsin lopulta valmentajan polun.

Päädyin ensimmäisenä SRL:n järjestämään 1-tason valmentajakoulutukseen Ypäjälle. Tämä koulutus oli aivan mieletön. Ei ehkä niinkään sisällöltään vaan ennen kaikkea osallistujajoukoltaan.

Meillä oli koulutuksissa aivan hulvaton meininki, lähijaksot olivat todella antoisia hyvän keskustelun ja erinomaisen seuran johdosta. Valmentajan työ on monesti hyvin yksinäistä etkä pääse välttämättä jakamaan ajatuksiasi lajitovereidesi kanssa, m***a tässä koulutuksessa se oli ehkä pääasiallisessa roolissa.

Oli myös upeaa nähdä muiden pitämiä valmennuksia ja osallistuakin niihin omilla hevosilla. Oli hienoa nähdä, kuinka jokaisella on niin oma tapansa valmentaa ja oma näkemyksensä ratsukoissa kehitettävistä sekä korjattavista asioista.

Myös itse koulutuksen luennot ja demot olivat mielenkiintoisia ja aihealueiltaan hyvin laidasta laitaan. Opin paljon uutta ja vahvistin jo vanhaa osaamista koulutuksen aikana.

Heti perään kävin myös 2-tason valmentajakoulutuksen, joka oli myös varsin hyvä kokonaisuus, m***a valitettavasti sillä porukalla ei päästy ryhmäytymään samalla tavalla ja keskustelu jäi huomattavasti pinnallisemmaksi. Ihania muistoja toki senkin koulutuksen lähijaksoilta!

Tämän luukun myötä haluan erityisesti kiittää heitä, jotka olivat mukana meidän tähtivalmentajakurssillamme ja toivon törmääväni teihin taas pian! 🤩

17/12/2025

Luukku 17: Ratsutila Rustholli

Muutettuamme Paippisiin, päädyin paikalliseen ratsastuskouluun pitämään sunnuntaituurausta. Seuraavaksi pidinkin kursseja ja lopulta vakkariviikkotuntejakin. Rusthollin pitäjän tunsin aiemmin mainitsemani Tupun omistajan kautta.

Työt Rusthollissa lisääntyivät kun he ottivat vastuulleen myös Mäntsälän Ratsastuskoulun toiminnan. Sain Rusthollin aikana kokemusta erilaisista tehtävistä sillä toimin opettajana/valmentajana, tein tallitöitä ja ratsutin myös tuntihevosia tarpeen vaatiessa. Ratsastajia oli alkeisratsastajista todella taitaviin kilpailijoihin.

Kilpailureissut Rusthollin porukoiden kanssa olivat ikimuistoisia. Kävimme muunmuassa Kummajaisissa sekä Kuninkaallisissa Rusthollin hienojen suomenhevosten sekä taitavien ratsastajien kanssa ja rusetteja pukkasi. Reissuissa oli aina mieletön tunnelma ja yhdessä tekemisen fiilis. Erään kerran kävin koutsailemassa silloisen palkkatyöni yövuorojen välissä Rusthollilaiset ESRA:n tuntiratsastajien mestaruuteenkin. 🥳

Työt Rusthollissa oli se viimeinen sysäys siihen, että päädyin jäämään palkkatöistä täyspäiväiseksi hevosalan yrittäjäksi. Niin kiitollinen kaikesta, mitä tämä aikakausi elämässäni minulle antoi ja mahdollisti. 🤩

Vielä tänä päivänäkin iso osa asiakaskunnastani on tavalla tai toisella liitännäinen vuosiini Rusthollissa. ❤️

Kuvassa upea Valosa-tamma, jonka kanssa sain erään kerran osallistua suomenhevosten aluemestaruuteen. 🦄

16/12/2025

Luukku 16: S.W. Summer’s Dream Prince

Ruunikoiden tähtikilpureiden kuningas oli tietysti welsh cob-ruuna Sami-poni eli S.W. Summer’s Dream Prince.

Hän tuli elämääni asustellessaan A.T. Jesperin naapurissa tai ainakin melkein naapurissa. Hän oli silloin 4-vuotias ja oikealta ammatiltaan valjakkoponi.

Ryhdyin häntä ratsastelemaan säännöllisesti ja heti alusta alkaen huomasin, ettei hän ole mikään tavan tallaaja. Sami oli pieneksi poniksi ihan supermuuveri, jolla oli paljon ulottuvuutta sekä ravissa että laukassa. Lisäksi hänen luonteessaan oli sopivaa kovuutta ollakseen ihan voittaja. Hän myös sopi ratsukseni aivan täydellisesti.

Samin kanssa voitin elämäni ensimmäisen kerran alueluokan, sijoituin kansallisessa kilpailussa sekä voitin kansallisen luokan. Kuvan palkintojenjako on Jyväskylässä 6-vuotis cupin osakilpailusta, jossa muut osallistujat oli puoliverihevosia. 🤩

Samin kanssa valloitettiin maailmaa, käytiin messuilla pyörimässä, käytiin katsastamassa valjakkoajon arvokilpailuita ja kierrettiin dressagekisoja.

Tiemme erkanivat lopulta kokonaan kun hänet myytiin Hollantiin jatkamaan uraansa valjakkoponina.

Samin kautta tutustuin valjakkoajoon lajina sekä useisiin suomalaisiin valjakkoajoharrastajiin. Niinä vuosina ratsastin todella monia valjakkohevosia ja -poneja ja rakensin niitä kohti tulevaisuuden koitoksia. Olenpahan välillä valmentanut vähän valjakoitakin. 😜

Valjakkopiirien kautta meille etsiytyi myös upea Roy Jones, joka oli tehnyt uraa valjakkoajossa MM-kilpailuja myöden. Hän tuli meille jäähdyttelemään uraansa ja viettämään viimeiset vuotensa kouluratsuna. ❤️

15/12/2025

Luukku 15: Oma tila

Vuonna 2012 päädyttiin ostamaan oma koti itselle ja hepoille. Olimme olleet talon/tilanvahtina useita pätkiä tutuillamme ja tykästyneet tilaelämään. Tykästyimme siihen, että sai hoitaa hepat itse, näki niitä jatkuvasti ja sai viettää niiden kanssa aikaa ”töiden” ulkopuolellakin.

Varsinkin Murde oli sellainen hevonen, jolle omassa pihassa asuminen omine rutiinein sopi kuin nenä päähän. Siihen sai ihan uudenlaisen suhteen, kun sen hoiti kokonaan itse. Luottamus kasvoi puolin ja toisin.

Vaikka oma tila ja hevoset kotona toi mukanaan paljon vastuuta ja velvollisuuksia, se toi mukanaan myös vapautta. Oli vapaus tehdä asiat hevosten kanssa juuri niin kuin itse halusi, juuri silloin kun itse halusi. Tietysti hevosten hyvinvointi oli kaikessa etusijalla.

Meillä ei ole varsinaista kenttää vain pieni kentän muotoinen tarha, joten hevosten treenaaminen on vaatinut mielikuvitusta. Pellot ovat tulleet tutuiksi treeniympäristöiksi kuten myös lähiseudun maastot, jotka ovatkin aivan upeat. On myös opeteltu maasta ratsastusta, ohjasajoa ja erilaista pyörittelyä maastakäsin silloin kun pohjat ovat liian epävakaan oloisia ratsastukseen. Valmennuksissa on sitten päästy nauttimaan hyvistä pohjista ja oikeista ratsastusareenoista.

On opeteltu hevosten ruokintaa, laiduntamista, heinähommia. On opeteltu korjailemaan tiluksia ja pitämään huolta paikoista.

Hevostilallisuus on täyspäiväinen duuni, josta ei varsinaisia vapaapäiviä ole edes silloin kun olet pois tontilta. Päivääkään en elämästäni hevostilallisena silti vaihtaisi pois enkä tiedä sopeutuisinko enää siihen, että omat hevoset ei asuisi omassa pihassa. Ehkä. Ehkä en.

Ymmärrys hevosten pitämisestä kotona on kuitenkin opettanut arvostamaan kaikkia tallinpitäjiä, tallityöntekijöitä sekä kaikki ihmisiä, jotka pitävät huolta talliympäristöistä. Hevosten pitäminen ei ole helppoa eikä halpaa ja esimerkiksi aivan varmasti kun tulet kuoleman väsyneenä yömyöhällä lumimyrskyssä pakkassäällä kotiin, on tarhojen aidat tolppia myöten rikki ja ryhdyt niitä siinä sitten korjaamaan, jotta saat aamulla hevoset ulos ennen kuin lähdet töihin jnejnejne.

Silti hevoset on kaiken sen arvoisia ystäviä. ❤️

14/12/2025

Luukku 14: Ruunikot tähtikilpurit

Samaan aikaan kun Murde oli vielä kasvamassa aikuiseksi ja järjelliseksi treeni- sekä kisakumppaniksi, mä elin mun ratsastajana kehittymiseni kultavuosia.

Mulla oli ilo ja kunnia ratsastaa todella hyviä hevosia, sellaisia, jotka olivat mun sen hetkiseen osaamistasooni nähden täydellisiä.

Ensimmäinen ruunikko tähtikilpuri oli Pin Rock’s Esmeralda, jonka kanssa aloitin työskentelyn sen ollessa juuri sisäänratsastettu 5-vuotias ratsuponin alku. Esmeralda teki omistajansa kanssa estehommia, m***a mä sain nauttia sen kehittämisestä dressagepuolella. Se oli ensimmäisiä hevosia, joita olin mukana tekemässä ihan alusta alkaen ja lopulta kilpailin sillä kansalliselle VaB-tasolle asti.

Se ehti vaihtaa välissä toki omistajaakin ja kumpaistakin sen omistajista olen myös valmentanut! Esmeralda oli taitokilpuri, sillä useimmiten se toi rusetin kotiin. ❤️

Esmeralda on 22-vuotiaana edelleen treeneissä mukana sekä lisäksi hänen 3-vuotias lapsensa on aloittanut opinnot kohti ratsuhevoset elämää. Saa nähdä tuleeko hänestä yhtä taitava kuin äidistään!

Toinen ruunikko tähtikilpuri oli Tokaj. Tokaj on myös vielä 22-vuoden iässä on upeassa kunnossa ja opettaa ratsastajiaan kouluratsastuksen saloihin.

Tokaj tuli mun elämääni sen ollessa 8-vuotias. Se oli varsin taitava jo silloin ja muistan, kuinka aina fiilistelin sen kanssa, että tältä ratsastuksen kuuluisi tuntua. Valmentauduimme ahkerasti ja kehityimme huimasti yhdessä. Tokaj oli se hevonen, jonka kanssa pääsin starttaamaan ensimmäiset vaativat luokkani.

”Toksun” kanssa pääsin myös toteuttamaan haaveistani kuten osallistumaan senioreiden aluemestaruuteen ensimmäisen kerran sekä osallistumaan Senioriderbyyn Ypäjällä.

Toksu opetti myös, millaista on kuntouttaa hevonen ähkyleikkauksen jälkeen. Hän onneksi toipui täysin ennalleen, ellei jopa paremmaksikin. ❤️

Kolmas ruunikko tähtikilpuri oli tietysti Sami-poni eli S.W. Summer’s Dream Prince, m***a se taitaakin olla kokonaan oma lukunsa tässä tarinassa…

Kiitokset näiden upeiden hevosten omistajille luottamuksesta työskennellä heidän kanssaan. Ilman näitä hevosia olisi työkalupakkini paljon kevyempi. 🦄

13/12/2025

Luukku 13: Kilpureita

Ryhdyin tekemään enemmän hevoshommia hankittuani oman hevosen ja sen myötä aloin saamaan alleni todella kivoja ratsuja ja pääsin kilpailemaankin niiden kanssa. 👏🏻

A.T. Jesperin kanssa treenailtiin ahkerasti oman hevoseni ollessa vielä lapsieläin. ”Jöpö” oli ihana, iäkkäämpi herrasmiesori, jonka kanssa kisailtiin jonkun verran. Käytiin Kuninkaallisissa ja pienhevosten mestaruuksissakin. Mainetta ja kunniaa ei tarttunut matkaan, m***a sitä kuuluisaa kokemusta senkin edestä. Samalla omistajalla oli myös vanha estetamma Galma, jolla sain fiilistellä vähän vaikeampiakin tehtäviä.

Suvi-Hermiinan kanssa pääsin treenailemaan ja kokemaan jälleen, millainen on laadukas suomenhevonen. Liikettä piisasi, m***a harmittavat terveysongelmat haittasivat yhteiseloamme. Hänenkin kanssaan kyllä opin valtavasti.

Suvi-Hermiinan kanssa samalla tallilla asusteli iso, musta ruuna Acrobat KS, jonka sain myös ratsukseni. ”Akun” kanssa lähdettiin liikkeelle todella alusta, m***a päästiin kivalle HeA-tasolle ja löydettiin hyvä yhteinen sävel kotitreeneissä. Kisoissa meitä välillä jännitti turhan paljon.

Hienoja hevosia ja upeita mahdollisuuksia, paljon oppia ja kokemusta. ❤️

MR Dressage

24/12/2025

23/12/2025

22/12/2025

21/12/2025

20/12/2025

19/12/2025

18/12/2025

17/12/2025

16/12/2025

15/12/2025

14/12/2025

13/12/2025

Osoite

Puhelin

Nettisivu

Hälytykset

Ota Yhteyttä Yritys

Oikopolut

Jaa

Kategoria