21/05/2026
Olisit tänään täyttänyt kymmenen.
Tämä on vaikein kirjoittamani postaus tänne ikinä. En ole juuri pystynyt tästä puhumaan, enkä pysty oikein vieläkään ilman kyyneleitä. Ne valuu nytkin poskillani. Tämän kaiken käsittäminen on tuntunut vaikealta ja tätä muistokirjoitusta olen miettinyt päässäni kymmeniä kertoja pystymättä kirjottamaan mitään. Siitä on jo useampi kuukausi, kun painoin pääni sun lämmintä poskea vasten ja hyvästelin sut. Mun kiiltokuvapoika, hörökorvani, mun pusuturpa. Olit kiltein ja varmasti lempein ori maailmassa. Mun sydän on tuhansina sirpaleina ja suru on ollut musertavaa. Se satuttaa vieläkin lähes päivittäin ja saa kyyneleet silmiin katsoessani joitain tuhansista kuvistasi tai videoistasi.
Olin sun elämässä ja vierellä aina. Siitä hetkestä, kun autoin sut maailmaan, siihen hetkeen, kun otit viimeisen henkäyksen. Saavutettiin sellainen luottamus, jollaisesta useiden hevosten kohdalla voi vain haaveilla.
Enää en kuule sun hirnauhdusta lähtiessäni tallista, eikä kukaan enää kävele portille, kävellessäni tallin pihan läpi. Eikä kukaan enää tuu hakemaan oviaukosta iltaporkkanaa, kun sammutan valoja. Teit sen vielä viimeisenäkin iltanasi, kuin muistuttaakseesi siitä miten erityinen suhde meillä oli.
Elämä on epäreilua.
Me kaivataan sua siskon ja ponin kanssa niin paljon. Ollaan opeteltu täällä uutta arkea. Sisko ei vaan oikein usko, että toi pieni osaa pitää vahtivuoroa, eikä siksi ota niitä pitkiä päikkäreitä, joita katselin teidän yhdessä aina ottavan. Tuo pienempi taas taitaa säästää sulle niitä heiniään, jotka aina jakoi sun kanssa, koska syö nyt vähemmän. M***a me pärjätään. Päivä päivältä paremmin. Ja joskus tulee vielä se päivä, kun kyyneleet ei valu. Pakko uskoa siihen.
Kiitos kaikesta.
Opetit herkän oripojan sielunelämästä paljon.
Anteeksi, etten pystynyt auttamaan sua enempää. Kaikkeni, ja vielä vähän enemmän, yritin. M***a kohtalo päätti toisin, eikä edes Suomen parhaat asiantuntijat pystyneet sua parantamaan. Liian paljon jäi kesken.
🕊️💙Upi 21.5.2016-2026💙🕊️
