Noutajakoulu MurCas

16/06/2026

Sosiaalinen media on nyt koekaudella taas täynnä huikeita onnistumisia koirakokeissa, ykköstuloksia, valioitumisia ja palkintopalleja. Paljon harvemmin näkyy epäonnistumisia, pettymyksiä, - ohjaajan ja koiran virheitä ja nollatuloksia. Nuo kaikki ovat kuitenkin iso osa tätä harrastusta. Ainakin meistä suurimmalle osalle.

Olimme joukkueena IWT 2026 kisoissa Sveitsin Davosissa kolme viikkoa sitten. Yksi Taikan ja minun nollista tuli rastilla jossa tein itse valtavan virhearvioinnin, jonka tuloksena Taika sai väärän damin. Taika ei tehnyt virhettä eikä nollannut tehtävää – minä olin se heikoin lenkki ja virhe oli kokonaan minun. Varsinkin joukkuekokeessa on vaikea hyväksyä omia isoja virheitä ja silti jatkaa koetta eteenpäin. Virheet kuitenkin opettavat meitä, itse en ihan varmasti tee enää samanlaista virhettä – toki todennäköisesti paljon muunlaisia virheitä.

Virheet ja pettymykset ovat osa tätä harrastusta ja jos niistä ei pääse yli, on todella vaikea harrastaa. Joten otetaan virheistä opiksi, päästään yli, ollaan parempia ja jatketaan tätä niin ihanaa ja välillä kamalaa harrastusta.

Jatketaan koska tämä harrastus antaa pitkiä ystävyyssuhteita, huikeita onnistumisia ja yhdessä ystävien – niin kaksi kuin nelijalkaisten –kanssa vietettyä korvaamattoman hienoa aikaa. Yhtälailla myös yhdessä jaettuja pettymyksiä, epäonnistumisia, kanssakilpailijoiden tukea ja tsemppiä. Ei vaan harrastus vaan elämäntapa.

29/05/2026

22/05/2026

Laumadynamiikka

Tämä aihe on ihan hirveän vaikea, m***a minusta tuntuu, että tämä on nyt vaan pakko kirjoittaa ulos. Koska joku voi olla samassa tilanteessa kuin itse olin, tajuamatta sitä ollenkaan. Minulla oli laumassa neljä noutajaa ja niistä toisiksi vanhin -Wanda- sairasti spondyloosia. Se ei aluksi edes ilmennyt muuten kuin outoina rähähdyksinä muita lauman jäseniä kohtaan. Tulkitsin ne usein niin että Wanda oli väsynyt eikä halunnut ketään muita ”iholle”. Silmäni avautuivat vasta kun tuli pari isompaa ”yhteenottoa” toinen keskellä yötä; sängyssä Wanda yhtäkkiä hyökkäsi Feikun kimppuun ilman mitään edeltävää varotusta. Ja toinen yhteenotto oli tapahtunut niin että en ollut paikalla m***a molemmilla oli seurauksena reikiä naamassa.

Vasta näiden yhteenottojen jälkeen tajusin, että jotain oli todella vialla. Wanda tutkittiin perinpohjaisesti ja selästä löytyi spondyloosi, joka selitti käyttäytymisen. Wanda oli kipeä. Mentiin lääkityksellä noin puoli vuotta diagnoosista kunnes tuli aika päästää Wanda pois. Lääkkeet eivät enää pitäneet kipuja pois. Mun sydän särkyi sinä päivänä, oli kauheaa viedä 8 vuotias ulospäin ihan terveen näköinen rakas koira viimeiselle matkalle. Jälkeenpäin ajateltuna ei hetkeäkään liian aikaisin.

Wandan lähdöstä on nyt kulunut 3 kuukautta. Syy miksi tämän aiheen tuon nyt esille on se, että Wandan poismenon jälkeen kolme muuta lauman jäsentä ovat muuttuneet ihan valtava paljon. Laumasta on lähtenyt kireys pois, asiat mitä kuvittelin kuuluvan niiden käytökseen ovatkin todennäköisesti olleet stressireaktioita. Taikalla alkoi närästysoireet Wandan kipuilun aikana ja todennäköisesti yksi osasyy on ollut se, että Taikalla on ollut jatkuva stressitila päällä siitä tilanteesta, vaikka minun nähden Wanda ei koskaan kohdistanut mitään aggressiota Taikaa kohtaan. Taika on alkanut vapautumaan muiden koirien kanssa, nykyään se omatoimisesti hakee leikkiin jopa ventovieraita koiria – tätä se ei ole koskaan ennen tehnyt. Toki voi olla myös sitä että se on aikuistunut ja saanut itsevarmuutta tai miten muuten Wandan lähtö on vaikuttanut tähän laumadynamiikkaan.

Niin tai näin, nämä ovat asioita joita kannattaa miettiä silloin kun sinulla on lauma. Kyse ei enää ole vain yhden koiran hyvinvoinnista vaan koko lauman hyvinvoinnista. Enkä nyt tietenkään tarkoita, että jos joku koirista ei sovi laumaan tai käyttäytyy muita kohden aggressiivisesti – että se pitäisi lopettaa. Ei tietenkään. Syytä on kuitenkin hyvä lähteä selvittämään.

Muutokset laumadynamiikassa voivat olla hyvinkin hienovaraisia. Itse toivon, että olisin huomannut merkit jo aikaisemmin. Wandan kipuakin olisi osattu alkaa hoitaa aiemmin.

Sillä lauma kyllä tiesi varmasti Wandan kivuista jo paljon paljon ennen kuin itse osasin mitään epäillä.

12/05/2026

Kuuntelin tämän aamun lenkillä FeelHobbyn Riikka Ketojan juoksuvalmennus podia. Sattuipa Riikalla hyvä aihe, nimittäin epäonnistumisten sietäminen. Yksi lause jäi todella hyvin mieleen. Epäonnistumisen sietämistä oppii vain epäonnistumalla, ei epäonnistumisen mahdollisuuksia välttelemällä. Ja jep näinhän se on tietenkin. Epäonnistumisen pelko voi estää meitä yrittämästä ja tekemästä asiota. Koiraharrastuksessa voi loputtomiin väistellä esimerkiksi kokeisiin osallistumista, koska epäonnistumisen pelko on niin suuri. Silloin jää myös paljon hyviä asioita kokematta. Yrittämättä ei tule mahdollisuutta epäonnistumiseen m***a ei myöskään onnistumiseen.

Ollaankin siis iloisia siitä että tämä meidän koiraharrastus antaa loistavan mahdollisuuden oppia sietämään epäonnistumisia, sillä niitä kyllä tulee jos harrastaa tapeeksi pitkään. Isekin opettelen koko ajan lisää epäonnistumisen sietämistä 🙂

11/05/2026

IWT -joukkueemme sivuilla tulospäivityksen lisäksi vähän pohdintaa henkisen valmentautumisen merkityksestä. Tähän aiheeseen pitää varmaan vielä palata. Jos jollain on vaikka urheilun parista jotain hyviä luentovinkkejä, otan kiitollisena vastaan!

Taas meni meidän IWT – joukkueella viikonloppu (jopa äitienpäivä) ”harjoituskokeiden” merkeissä Raaseporissa. Lauantaina Ulla ja Tessa hienosti VOI 1 ja kolmas sija. Jossu ja Dina VOI 2 ja Tiina ja Taika nollasivat vesirastin joten tulos VOI 0. On tämä melkoisen raaka laji, jossa virheille ei ole sijaa.

Keskusteltiin paljon myös henkisen valmentautumisen tärkeydestä, jota meillä koiramaailmassa (ainakaan noutajien parissa) ei ehkä vielä tarpeeksi huomioida / harjoitella. Itselleni tuo lauantain nollaus oli henkisesti vaikea ja jouduin tosissani tekemään töitä päästäkseni siitä yli. Jossu valmennuksen ammattilaisena antoi vinkkejä ja ajatuksia siitä miten asiaa voi käsitellä.

Myös oma aviomies -raukkani joutui googlettelemaan keskellä yötä urheiluvalmennuksesta ja ns. ”Short memory” tekniikasta. Suosittelen - en siis aviomiehen valvottamista keskellä yötä keskustellen henkisestä valmentautumisesta – vaan tuohon Short memory – ideologiaan tutustumista.

Sunnuntain kokeissa sitten vielä ätienpävää viettivät Jossu ja Dina sekä Tiina ja Taika. Jossu myös nuorella Bess koirallaan AVO -luokassa. Tiina ja Taika onnistuivat VOI 1 tuloksen, luokkavoiton ja Sertin arvoisesti, Jossulle ja Dinalle VOI 2 sekä Jossu ja Bess voittivat hienosti AVO-luokan. Nyt vaan Bessin kanssa Voittajaan!

Meillä on vielä yksi ”harjoituskoe” ensi viikonloppuna, jonka jälkeen keskitytään viime hetken treenifiilistelyihin ennen kuun lopussa häämöttävää IWT -reissua. Se on jo hurjan lähellä!!

04/05/2026

Olemme Taikan kanssa ehtineet käydä tässä alkukeväällä jo useammassa kokeessa hakemassa koetuntumaa IWT joukkuekilpailua varten. Tuloksia oli ennen viime viikonloppua kaksi VOI 1 tulosta ja yksi VOI 2 -tulos. Viime perjantaina sitten onnistuttiin hienosti, VOI 1 luokkavoitto ja Serti. Noutajien WT kokeista tarvitsee saada kolme voittoa ja niistä Sertit, jotta lajista valioituu.

Kirjoittamani postauksen jälkeen klikkailin sydämiä onnitteluille ja kiittelin!

Sitten mieleeni tuli, kuinka harva kuitenkaan onnittelijoistakaan tiesi, että Taika tuli minulle vuoden vanhana. Eikä meidän yhteistyö todellakaan ollut itsestäänselvää – Taika ei juurikaan tuntunut tarvitseva minua. M***a – minä muistin.

Moni ei varmasti tiennyt tai muistanut kuinka Taika juoksi viime vuoden kokeissa peltoja sata lasissa viitaten tassulla meikäläisen pillittelyille, eikä yhteistyöstä ollut tietoakaan. M***a -minä muistin.

Joku ehkä tiesi ja muisti Taikan kohtaamisen kyyn kanssa kaksi vuotta sitten ja kuinka lähellä oli ettei Taikaa enää olisi. Minä muistin – ja muistan ihan jokaisena päivänä.

Sosiaalisessa mediassa muita onnitellessa saattaa tulla tunne, että noin ne muut vaan onnistuvat koko ajan. Kaikki näyttää helpolta ja yksinkertaiselta. Muista, että se ei ole totuus ei lähellekään. Meillä kaikilla on matkan varrella ollut ja on omat vaikeudet, haasteet, ylä- ja alamäet – ihan konkreettisesti. Sinun matkasi on juuri sinunlainen ja jos tavoitteesi ovat korkealla, usko niihin äläkä luovuta vaikka välillä siltä tuntuisikin. Yhtälailla tavoitteesi voi olla mukava harrastus koirasi kanssa ilman valtavia tulospaineita – ja se on ihan yhtä oikein ja ok. Ennen kaikkea yritä olla vertaamatta omaa matkaasi muiden matkaa.

27/04/2026

Päivitin meidän IWT joukkueen sivuille tämän:

Hulluutta on se, että tekee samat asiat uudelleen ja uudelleen ja odottaa eri tuloksia

Otsikon teksti on sanottu olevan Albert Eisteinin lausahdus, m***a tästä ei ole varmaa tietoa. Hyvin totuudenmukainen se kuitenkin on ja pitää paikkansa myös koiran koulutuksessa.

Itse taisin jonkun aikaa toimia Taikan markkeeraus -haasteiden kanssa ”hullun lailla”. Taika on pohjimmiltaan hyvä markkeeraaja ja se muistaa pudotukset hyvin. Se kuitenkin usein lähtee vähän ”takki auki” noutamaan ja päätyy sitten täsmällisen markkeerauksen sijaan juoksemaan alueella lähinnä haun omaisesti. Lääkkeenä tähän otin sen tällaisessa tilanteessa pois markkeeraukselta. Lähetin sen uudelleen samalle markkeeraukselle ja silloin se järjestelmällisesti meni suoraan markkeeraukselle ja nouti sen.

Tämä lähestymistapa ei kuitenkaan pitkässä juoksussa tuntunut tuovan tulosta. Mietinkin – oppiiko koira tuolla systeemillä tekemään tarkasti heti ensimmäisen suorituksen vai oppiiko se luottamaan siihen, että se saa aina uuden mahdollisuuden? Päätin lähestyä asiaa eri tavalla. Meidän IWT -joukkueen harjoituksissa Taikan markkeerauksen mennessä juoksemiseksi – kutsuin sen pois. M***a nyt se ei saanutkaan uutta mahdollisuutta vaan Tessa, Dina tai Rico nouti ”sen” markkeerauksen. Eikä se myöskään saanut heti uutta noutoa, vaan muut koirat tekivät vällissä tehtäviä ja sitten vasta Taika sai uuden mahdollisuuden. Yllättäen tämä tuntui toimivan.

Kyse ei tietenkään ole enää markkeerauksen opettamisesta vaan koiran mielentilasta ja keskittymisestä. Taikalle on opetettu markkeerauksen eri vaiheet, erilaiset kaaret, maastonmuutokset, etäisyydet, sekä näön että hajuaistin käyttö markkeerauksessa ym. Joten tämä harjoitus vain ”pakotti” sen keskittymään ja tekemään tehtävän niin kuin se osaa.

Edellisessä postauksessa kirjoitin yksilöllisestä kouluttamisesta meidän IWT harjoituksissa. Tämä on hyvä esimerkki sellaisesta. Jos herkälle ja ehkä markkeerauksessa vähän epävarmalle koiralle tekee tämän tyyppisiä harjoituksia, voi tuloksena olla koira joka itse antaa markkeerauksella periksi ja joko kysyy ohjaajalta apua tai tulee pois markkeerauspaikalta. Tämän tyyppiselle koiralle pitää tehdä ihan toisenlaisia harjoituksia.

23/04/2026

Meidän IWT joukkueen sivuilla pohdintaa yksilöllisyydestä ja sen huomioimisesta.

09/03/2026

En ole ajanpuutteen vuoksi juurikaan pitänyt koulutuksia, muutamia vaki -yksäreitä ja ryhmiä lukuunottamatta. Olipa mukava kouluttaa viime kerralla meidän IWT-joukkueen koulutuksessa.

Nyt maaliskuun koulutuksessa vielä vapaita paikkoja ALO- ryhmässä! Tule mukaan!

Huom!!! Peruutuksen vuoksi yksi VOI paikka vapaana nyt sunnuntaina 29.3 koulutuksessa Hyvinkäällä!

Seuraa postauksia! Tulossa riistakoulutuspäivä 6.4!

AVO/VOI ryhmät täynnä. Jos haluat varalle ryhmään niin ilmoittaudu! ALO ryhmässä vielä muutama paikka vapaana!
Tarjolla koulutusta sunnuntaina 29.3. tule mukaan! Osallistumalla tuet meidän kilpailumatkaa!