15/07/2026
Eilen piti viheltää homma poikki vasemman jalan nilkan takia. Edellisenä päivänä oli pieniä tuntemuksia nilkassa, m***a ei ollut vielä haitaksi. Posion kunnan webinaarissa kerrottiin, että Ison Aimojärven kohdalla on noin 3-4 kilometrin tunkattava polku. Polulla ei tosiaankaan pystynyt ajamaan ja myös paljon korkeuseroja. Ihmettele, että reitille oli sisällytetty osuus, jossa ei voinut pyörällä ajaa. Polulla oli paljon kiviä ja juuria, ja jopa pyörän tunkkaus oli välillä vaikeaa. Siitä osuudesta ei nilkka tykännyt, vaan kipeytyi. Kun sitten pääsin tuolta Ranuan tielle ja käännyin soratielle kohti Livojokea-oli otettava järki käteen ja tehtävä päätös reitin kiertämisen lopettamisesta. Käveleminen oli jo tuskallista ja tiesin, että edessä oli vielä m***a tunkkauskohtaa. Muutin reitin paluumatkareitiksi ja pian minulle selvisi, etten onnistuisi ilman apua pääsemään kotiin. Niinpä soitin vaimolle ja kerroin huoleni. Jatkoin polkemista vaimoa vastaan ja taisin ehtiä melkein Rytinkiin ennen kuin vaimo tuli vastaan.
Ison Aimojärven kohdan polulla oli kyllä kaunista, sillä polku kulki todella ylhäällä, m***a nilkka vei minulta tuon maisemien ihailun nautinnon. Tuohon asti polkemassani reitissä ehti olla kyllä kaikki mahdolliset gravelalustat, ja tykkäsin kyllä niistä. Pettymys on kyllä aika iso, sillä tiedän, että edessä olisi ollut hienoja maisemia.
Eiliselle päivälle tuli 90,87 km ja aikaa meni 9h 17 min ja siitä tuolla polulla meni kyllä tolkuttomasti aikaa. Nousumetrejä 833 ja laskuja 885m.
Nyt annetaan nilkalle lepoa, sillä en ole sitä muuten vahingoittanut, eli noista tunkkausista se on rasittunut. Alhaalla kuvia Korouoman Piippukalliolta, Kuulean autiotuvalta ja eilisen päivän korkeusgrafiikkaa,