Ionna Equestrian

06/02/2023

Olipas harvinaisen hyvä haastattelu 👍

Kun Radio Kalevan Karjasillan sarastukseen saapui hevosten käyttäytymisen asiantuntija Anna Kilpeläinen, sai toimittaja Tuukka Myllymäki tiivistetyn oppimäärän hevosista.

02/11/2022

Mä en ole koskaan ollut mikään ajastettujen heinäautomaattien ystävä, ja tässä on kyllä hyvin kerrottu miksi. Hevosella tulee olla korsirehua saatavilla niin paljon, ettei sille tule nälkä, ja että se saa tyydytettyä riittävän pureskelun tarpeen. Pureskelulla on erittäin suuri merkitys hevosen kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin kannalta.

Hevosella on monia erilaisia tarpeita miksi pureskella. Yksi niistä on se, että mahahappoja erittyy koko ajan, m***a niitä neutraloivaa sylkeä ainoastaan silloin kun hevonen pureskelee. Pureskelu puskuroi mahan happoja.

Itse olen kiinnostunut jauhamisen käytöksellisistä puolista. Hevonen on kiistatta suunniteltu ja jalostunut täysin erilaiseen ruokailutapaan kuin vaikkapa kissa. Moni kissa olisi tyytyväinen, jos sitä ruokittaisiin yhtä usein kuin hevosia keskimäärin. Hevosta taas ajoitettu ruokinta voi turhauttaa ja opettaa hotkimaan. Vaikka ruokintaväli olisi vain pari tuntia, ruuan tulo aiheuttaa lähes samanlaisen ilmiön kuin Pavlovin koirilla. Hevoset olisi hyvä ruokkia niin tiheästi, että niillä ei ehtisi tulla nälkä – siinäpä vasta haastetta. Tai vielä parempi olisi, jos hevosilla olisi sellainen olo, että ne ovat vapaalla heinällä. Tällöin voitaisiin välttyä siltä (omakohtainen havainto) että kun ruokaa tulee säännöstellysti tiheinkin ruokintavälein, hevoset innostuvat syömään isompia suullisia kerralla ja nopeammin/tehokkaammin. Kuuluuko hevosen ylipäänsä hotkia heinää, on myös kiinnostava kysymys.

Käytöksellinen pureskeluntarve näkyy usein karsinan seinissä tai tarhan aidoissa ja tolpissa tai joskus käsittelijässä ja kanssahevosissa ja niiden loimissa. Joskus hevonen alkaa syödä mitä tahansa sattuu tarjolla olemaan, eikä se ole terveellistä. Hevonen voi kokea olonsa nälkäiseksi tai sen suulla on voinut olla liian vähän järkevää tekemistä. Kaikessa ärsyttävyydessään rakenteiden hajottaminen ja väärien kohteiden jyrsiminen ovat arvokasta tietoa siitä, mitä hevonen mahdollisesti tarvitsee.

Ruokintaa suunnitellessa kannattaa ottaa huomioon pureskelun määrä. Itse pidän sitä yhtä tärkeänä kuin sopivaa energiamäärää. Moni tietää täsmälleen, kuinka m***a kiloa heinää hevonen päivittäin saa, m***a harva tietää, kuinka m***a kertaa hevonen sitä pureskelee. Hevoset ovat tässä yksilöitä, ja käytetyt rehut vaikuttavat pureskelun määrään: yleisesti ottaen kuitupitoinen karkearehu vaatii enemmän jauhamista kuin hörpittävä puuro tai murenevat nappulat. Pureskelun tarve on yksilöllinen – jos hevonen vaikuttaa täysin tyytyväiseltä heinämääräänsä, ei suhtaudu syömiseen fanaattisesti tai ei jyrsi ei-toivottuja kohteita, ei kannata tehdä tästä ongelmaa.

13/07/2022

Stereotyyppinen toiminta on toimintaa vailla päämäärää. Usein kyseessä on kaavamainen ja samankaltaisena toistuva kuvio, jota hevonen ilman tavoitetta toteuttaa. Käyttäytyminen alkaa usein ympäristön tai kivun aiheuttaman stressin myötä. Tyypillisiä tilanteita, joissa stereotyyppinen toiminta kehittyy, ovat vieroitus ja muut kriisitilanteet, joissa hevonen ei koe selviytyvänsä. Hevosilla on keskenään erilainen alttius kehittää stereotyyppistä käyttäytymistä, m***a villeillä hevoseläimillä sitä ei esiinny.

Stereotyyppistä toimintaa voi olla kutomisen ja imppaamisen lisäksi pään nyökyttely, hampaiden narskuttelu, potkiminen, puun pureminen, aidalla kulkeminen, pyöriminen, itsensä pureminen ja muu vastaava. Ongelmakäytösten kohdalla ongelman analysointi lähtee siitä, että hevoselle laaditaan aikabudjetti. Näin nähdään, kuinka suuren osan ajasta hevonen toteuttaa stereotyyppistä toimintaa. Lisäksi kannattaa havainnoida, onko toiminnalle olemassa laukaisevaa tekijää - usein kutominen ilmenee tilanteissa, joissa hevonen odottaa ulospääsyä ja imppaaminen vastaavasti ruokailun jälkeen. Laukaisevien tekijöiden havainnointi on tärkeää, koska mitä vähemmän toimintaan liittyy laukaisevia tekijöitä, sitä haastavampaa siihen voi olla vaikuttaa.

Stereotyyppisen toiminnan pääasiallinen hoitokeino on aikabudjetin hallinta virikeohjelman avulla. Virikeohjelmalla pyritään siihen, että lajityypillistä käyttäytymistä olisi mahdollisimman paljon ja että käyttäytyminen olisi mahdollisimman monimuotoista. Perinteiset, toimintaa estävät menetelmät, kuten imppauspanta, eivät ole suositeltuja koska ne nostavat hevosen stressitasoa, vaikka estävät toiminnan.

Virikeohjelman suunnittelussa kannattaa kiinnittää huomiota siihen, mitä asioita hevosen arkeen voidaan helposti lisätä. Hyviä kokemuksia stereotyyppisen toiminnan hoidossa on saatu kognitiivisten virikkeiden avulla, eli käytännössä opettamalla hevoselle herkkujen avulla mitä tahansa temppuja virikemielessä.

Melko harvoin ongelmakäytösten kohdalla voidaan ratkaista ongelma kokonaan ja pysyvästi, vaan kyseessä on jatkuva prosessi, jota voi muotoillaan ja säädetään tarpeen mukaan.

12/04/2022

Hevosjalostusliittojen webinaarit jatkuvat viikolla 17!
Ilmoittaudu viimeistään ma 25.4. klo 12 nettilomakkeella https://forms.office.com/pages/responsepage.aspx?id=qRJFaSojbUaVKrzLrd0sAuH-iU07P3xEp50wB9AzTB9UQTRNR0c4VjBEODNVM1U3Q0RLRlRTOUE2TC4u .