14/08/2026
Arvaatko kuka on Piipin isä? Vinkkinä mun miltei kaikkien kasvattien isät on esteratsuja. Piipi on aivan isänsä näköinen. Toki äitee on aikas samiksen näköinen myös. Kuva on Nelli Lehtosen ottamia. Sen isä on kuollut.
Piipi on yksilönä ollut aikas sydäntä kurkkuun heittävä hevonen. Useampaan kertaan on saanut olla kauhusta kalpea ja miettiä mitenköhän tästä selvitään. Sillä on ollut kuitenkin varjelusta ja tässä me ollaan. Erittäin tunteikas ja äärimmäisen tottelevainen on ne sanat millä sitä kuvailisin. Pahinta sille on epäselvät ohjeet ja sillä sä et välttämättä pääse heti eka ratsikerralla sen parhaimpiin puoliin. Se huolestuu helposti ja alkaa sitten tarjota ihan kaikkea. Siinä onkin sitten melkoinen sekametelisoppa selvitettävänä ja joskus on pakko vaan todeta, että sä tarvit ehkä yksärin sen kanssa tai tukiopetusta. Etukumara on ehkä ikävin asento jonka se tietää. Se ohjautuu tosiaan pelkällä istunnalla kaikki käännökset ja muut,mutta jos teetkin jalalla vahvasti se yliohjaantuu, sitten kun kiireessä otat ohjasta ettei noin paljon, on rouva jo aivan äimänä. Avot ja sulut tulee lantion käännöksellä. Joskus olen miettinyt pitäisikö eritellä hevoset niin että ne jotka sietää sekavia apuja ja tehdä näille herkkiksille ihan omat ryhmänsä joihin pääsee vasta kun osaa istunnan avut hallitusti. Tosin sitten nää herkimmät varmaan paisuu hervottomiksi ja en tiedä löydänkö riittävästi ihmisiä erilaisille ryhmille,kun ratsastajia on vaikeaa löytää ylipäänsä. Ehkä jonain päivänä mikroryhmät on se juttu ja jaetaan kenttä useammalle opelle. Ehkä. Josko jonain päivänä jengi herää, että hei mä haluun oppia ratsimaan mahd herkästi ja pienesti, ehkä.
Parhaita kommentteja on että: "Onpas tää mennyt nyt jotenkin eteenpäin koulutuksessa. Tää on ihan eri hevonen." Hymyillen saan todeta, että: "Muru nyt on kyllä niin, että sä oot menny eteenpäin. Tää heppa on ollut koulutettu tasolleen jo pitkän aikaa."
