23/06/2026
Luin tänään keskustelua siitä, onko valmentava johtaminen enää validi tapa johtaa.
Entäpä ellei kiinnostavin kysymys olekaan:
”Millainen johtamistyyli toimii?”
vaan:
🌀 ”Mistä tilasta käsin johtaja johtaa?”
🌀 ”Mistä tilasta käsin ihminen toimii?”
Huomaan tämän itsessänikin jatkuvasti.
🌀 Kun oma tila on hyvä,
🌀 Kun koen tasapainoa ja rauhaa,
🌀 Kun kehossa on riittävästi turvaa,.
tapahtuu jotain eleettömän helppoa.
💡 Näen enemmän.
💡 Kuulen enemmän.
💡 Luotan enemmän.
💡 Jaksan odottaa.
💡 Löydän vaihtoehtoja.
💡 Uskallan antaa vastuuta.
💡 En tarvitse hallita kaikkea.
❌ M***a mitä enemmän kuormitus kasvaa, sitä enemmän tila alkaa helposti supistua.
→ alan kontrolloida enemmän
→ vaihtoehdot vähenevät
→ päätän nopeammin
→ murehdin enemmän
→ palaan vanhoihin toimintamalleihini
En siksi, että olisin huonompi ihminen, vaan siksi, että tilani muuttuessa kapasiteettini muuttuu.
💡 Ja tämä ei koske vain johtajia. Tämä näkyy vanhemmuudessa. Parisuhteessa. Työssä.
Arjen pienissä hetkissä.
Ehkä tärkein taito ei ole yrittää olla täydellinen.
Ehkä tärkein taito on oppia huomaamaan, milloin oma tila alkaa kaventua ja oppia palaamaan takaisin omaan hyvään tilaan.
Koska siitä tilasta käsin meidän on mahdollista nähdä enemmän. Ja valita viisaammin. ♥️
➡️ Mistä sinä huomaat ensimmäisenä, kun oma tilasi alkaa supistua?