01/09/2026
Polkaisen pyöräni liikkeelle Ylläsjärven kylän laidalta ja renkaat rahisevat yösateen jäljiltä märällä sorapolulla. Ruska on vallannut maiseman. Tunturikoivikot loistavat kullankeltaisina, juolukan ja mustikan varvut loistavat oranssin eri sävyissä ja maata vasten lepäävät riekonmarjat helottavat kirkuvanpunaisina. Ilma on kirpeä ja raikas, sellainen jota tekee mieli hengittää syvälle keuhkoihin.
Reitti mutkittelee metsän halki kohti tunturin rinnettä. Polun varrella kasvavat varvut hipaisevat sääriäni ja vapauttavat ilmaan makean metsän tuoksun. Jostain läheltä kuuluu närhen kähähdys, kauempaa korpin karhea ääni. Muuten ympärillä on lähes täydellinen hiljaisuus. Välillä reitti kiemurtelee kivikon halki, välillä se syöksyy vauhdikkaana alas metsikköön. Silmät vuotavat viileästä ilmasta ja hymystä, jota en saa pyyhittyä kasvoiltani. Jokaisen mutkan takana odottaa uusi näkymä: kultaisena aaltoileva koivikko, hehkuvanpunainen rinne tai tunturin laki, joka kohoaa sinistä syystaivasta vasten.
Iltapäivän aurinko värjää tunturit lämpimän kuparisiksi. Pysähdyn vielä tunturilammen rannalle, jossa veden pintaan heijastuu ympäröivä ruska lähes täydellisenä peilikuvana. Kaadan termospullosta kupillisen kahvia ja annan katseeni vaeltaa väreissä. Ylläksen syksyssä on jotain taianomaista. Jokainen polku, mutka ja tunturin laki tuntuu kutsuvan kulkemaan vähän pidemmälle, vielä yhden upean ruskamaiseman äärelle.
Tervetuloa ruska!
Lue lisää Ylläksen kahdeksasta vuodenajasta: https://yllas.fi/tutustu/
📸: Esko Liukas