11/12/2025
Olin pitkään tiennyt, että puhuttu ”itsensä tieltä pois astuminen” on laajempi asia kuin olen järjelläni pystynyt täysin ymmärtämään. Konseptina selkeä, käytäntönä taas hämärän peitossa.
Muistamiseen ei kuitenkaan onneksi tarvita järkeä.
Säännöllisen kirjoittamisen avulla muistan jälleen, mitä on hypätä virtaan, joka olen minä itse.
Tuo virta koostuu ajatusteni pulpahteluista, kehoni energisyydestä, tunteideni tilasta sekä luvasta antaa mieleni vaeltaa.
Näiden lisäksi tarvitsen erityisesti uskallusta pitää tämän vaeltelun tuloksena syntyviä aiheita kirjoittamisen arvoisina. Heti, kun yksikään tuomitseva ääni uhkaa alkaa arvioimaan lausetta, jota en ole edes paperilla riipustanut, olen hävinnyt luovuuden pelin.
Arviointi olkoon aina jälkiviisauden heiniä. Sotkun täytyy ensin syntyä ja askeleet täytyy ottaa, jotta olisi mitään arvioitavaa. Tämähän on kauhean pelottavaa. Olemme niin tottuneet arvioimaan tekoja, joita ei ole vielä edes tapahtunut ja asettamaan raameja itsemme ilmaisemiselle.
Vapautukoon siis luovuus: villi voima, elämän voima, joka kamppailee yleisesti hyväksyttyä vastaan sisimpänsä äänellä ja luoden ohipyyhkäistessään runsasta, vapaata ja sopivan kapinallista elämää, joka näyttää erehdyttävästi omalta sielulta. 🌊