06/05/2024
Kuvassa outoja kiemuroita, joista kasvaa upeita saniaisia. Mielessä myös outoja kiemuroita. Pari päivää sitten HS – Helsingin Sanomat kirjoitti, miten suomalaiset tekevät töitä sairaana. Ei kauankaan aikaa sitten Mielenterveystalo.fi julkaisi mielenterveyden materiaalipaketin työyhteisöille. Tosi hyviä juttuja molemmat, m***a samalla hirvittää, että tätäkö työelämä on? Muutama ajatus näistä:
👍 Kummassakaan jutussa ei haettu ratkaisua yksilöstä. Jos työyhteisössä on epäterve toimintakulttuuri tai liikaa kuormaa, täytyy tilanne ratkaista työyhteisössä. Toisaalta, Hesarin jutussa Jari Hakanen totesi, että hyvä työyhteisö voi myös tukea yksilön hyvinvointia!
🤔 Miksi uupumisoireiluun tarjotaan edelleen yksilökeskeisiä ratkaisuja? Työpsykologit tekevät tärkeää ja tarpeellista työtä, m***a työyhteisön kuvioita on vaikea muuttaa sillä, että jokainen käy erikseen "juttelemassa".
🧐 Kun netti on täynnä selfhelppiä ja nyt työyhteisöllekin tarjotaan omaan käyttöön mielenterveystukea, syntyykö oletus että työyhteisöjen täytyisi pärjätä omillaan? Oman kokemukseni mukaan ulkopuolinen (esim. työnohjaaja) näkee ja kuulee erilaisia asioita kuin työyhteisön jäsen tai pomo, ja voi paljastaa yllättäviäkin asioita kyselemällä siitä, minkä luultiin olevan itsestäänselvää.
🎯 Ihan huippua, että mielenterveydestä voidaan puhua ääneen myös työpaikoilla! Rohkea ja tasapainoinen työyhteisö uskaltaa tutkia ja arvioida myös yhteistä toimintakulttuuriaan ja esimerkiksi sitä, miten mahdollistetaan sairauslomille jääminen tarvittaessa (ja ei toki välttämättä uupumisen vuoksi, vaan esim. flunssassa tai mahataudissa!).
👉 Mitä ajatuksia tämä sinussa herättää? Onko tämä vaan nykyajan työelämää? Että tämmöstä tää nyt on ja näillä mennään, vai jotain muuta?
