08/04/2026
Kausi 2025–2026, jälkipuinti
Kuukauden päivät on kulunut siitä, kun Hyvinkään Jää-Ahmat paineli playoffsien ensimmäiseltä kierrokselta jatkoon, pudottaen Shakersin kohti pian starttaavaa golf- ja rantakautta. Nyt kun viimeinen finaali on kohta ovella, on hyvä käydä läpi kulunutta ja raottaa uutta kautta tulevaksi.
Kauden alla joukkue oli asettanut tavoitteeksi sarjapaikan säilyttämisen sekä jokaisen joukkueen voittoa kerran. Ja kappas kehveliä, molemmat tavoitteet saatiin tavoitteet saatiin täytetyksi!
Kausi alkoi pelillisesti hyvin ja päästiin ehkä yllättämään ensimmäisten kierrosten vastustajia ns. housut kintuissa. Johtunee pitkälti siitä, että päästiin sarjaan sisään hieman tutkan alta ja tätä myöten kaverilla ei ollut tietoa, miten ja kuinka meihin kannattaisi suhtautua; ”tiistai-illan SaiPana” vai vakavasti otettavana kendoporukkana. No, ensimmäiset kolme matsia toi täyden pistepotin ja me komeiltiinkin sarjan piikkipaikalla hetken! Huisin hienoa! M***a se ilo ei sitten kauaa kestänytkään…
Sarjan realiteetit rupesivat iskemään vasten kasvoja ja muiden, kärkipään tiimien rutiini ja taitotaso rupesi nousemaan esiin. Joku viisas on aikanaan sanonut, että pojat pelaa syssyllä ja miehet keväällä. Maitohyllyllä kysyttiin Keravan Cittarissa nemoniemismäiseen tyyliin, että missette nää pellaa kunnolla? Tässä kohti Jumala oli omat hyljännyt, ei ainoastaan koetellut. Peli oli todella puuroutuvaa, alkukaudesta näkynyt pelillinen tempo ja yhteispeli oli muuttunut arasteluksi, kiekkojen roiskimiseksi sekä välimatkojen pitenemiseksi. Ei siis ihme, että kuokkaan tuli oikealta ja vasemmalta, välillä myös ylhäältä ja alhaalta. Meidän pelivaateemme ei ollut sillä tasolla mitä Rautaliigassa vaadittiin. Oltiin sanalla sanoen huonoja.
Onneksi saatiin loppuvuodelle muutama tärkeä onnistuminen Wolfpack ja GrIFK voittojen muodossa, jolla saatiin revittyä kaulaa karsintaviivaan mukavanlaisesti. Niissä joukkue osoitti sen, että mitä se peli parhaimmillaan voi olla, kun painetaan pyyteetöntä joukkueen eteen ilman egoja. Tulos taululla sen kertoo.
Kevätkaudelle lähdettäessä joukkueen loukkaantumis- sekä lomatilanne olivat aika huonolla tolalla… Kaksi ensimmäistä kevään peliä vedettiin öpaut kahdella kentällä, m***a KelA peli olikin sellainen Raatteentien kaltainen taisteluvoitto meille, että itse Marski olisi ylpeä siitä. Jokainen kynnelle kyennyt kaveri laittoi kroppaa likoon ja toteutti suunniteltua pelisapluunaa, mikä tylsytti KelAn yritykset kerta toisensa jälkeen. Seuraavana päivänä pelattu KHT matsi meinasi olla samanlainen suksee, m***a kolmanteen erään loppui bensa. Se on toki ymmärrettävää, kun pelataan pienellä poppoolla pari kovaa peliä peräpäivinä. Sitten alkoi alamäki, jyrkkä ja kivinen sellainen…
5 peliä, kaikki tappioita, maaliero -24. Aika rumia numeroita ja peli oli sekaisin kuin Haminan kaupunki. Samalla jouduttiin siihen tilanteeseen, että pleijarit voivat olla pian vain pelkkä haave, kun KelA rupesi voittamaan pelejä kauhealla vimmalla meidän ottaessa käkättimeen minkä kerkeämme. Sanalla sanoen, peli ei ollut hallinnassa vaan kokemattomuus Rautaliigan peleissä osalla rupesi näkymään pelokkuuttena ja arasteluna tilanteissa. Tässä kohti piti painaa paniikkinappulaa pohjaan ja ottaa jätkiä koolle kriisipalaverin muodossa. Se näköjään auttoi, kun seuraavat kolme matsia saatiin kairattua ja kauden isoin tavoite, sarjapaikka/pleijarit, saavutettiin.
Pleijareiden ekalla kierroksella saatiin siis vastaan Jää-Ahmat, runkosarjan voittaja ja vastustaja, jota emme kauden aikana onnistuneet voittamaan. Ei oltu edes lähellä. M***a. Ensimmäinen peli, ryöstö ja myrskyvaroituksen antaminen Hyvinkäälle oli totta. Sen huomaa, kun jätkät pelasivat omaa lätkää ja noudattivat pelikirjaa, niin tulos voi olla halutunlainen. Kunhan vain mennään ja pelataan sovitusti, niin kaikki on mahdollista. Simppeliä, kyllä. No, seuraavat kolme peliä tulikin sitten kuokkaan (1 kpl ulospuhalluksia vain) ja kaikki pelit olivat jännittäviä aina melkein lihavan leidin lauluun asti. Keväällä on kiekkoviihde kohdillaan, se saatiin huomata myös tässä.
No, mitä kaudesta jäi käteen? Vuoristorata voisi kuvata tätä parhaiten: alkuun hyvää nousua, pieni lasku joka ottaa mahanpohjasta, orastava ylämäki jonka jälkeen syöksylaskua ennen tasaista. Puuvuoristorata Linnanmäellä ei tarjoa tällaisia kyytejä. Saatiin myös vedettyä kausi lävitse lähestulkoon omalla nipulla, muutamia lainaukkoja saatiin käyttöön (kiitos heille siitä!) tarpeen vaatiessa. He täyttivät omat ruutunsa mallikkaasti ja toivat kaivattua laajuutta tiettyihin peleihin. Samalla myös muutama jätkä löysi oman ylärekisterin pelaamisessaan joka näkyi kasvavana vastuuna ja onnistumisina taululla. Siellä oli toki ne omat kärkihepat, jotka tekivät tuhoja lähes jokaisessa pelissä (Weckman, Paasonen, Järviluoma muutama mainitakseni) m***a Somepäällikön nostona vetäisisin esiin J. Ylikrakan, M. Järvimäen sekä J. Laine-Ylijoen. Kauden läpi tasaista suorittamista sekä profiilin nostamista! Hyvä Markku ja Juho! Jesse taasen antoi meille illasta toiseen mahdollisuuden voittaa, joskus se käytettiin ja joskus ei.
Mitä parannettavaa jäi? No tilastoja seuraamalla voi päätellä ainakin sen, että omaa päätä täytyy suojella enempi, maaleja tehtiin paljon meille mikä vaikuttaa supillojen prosentteihin. Eli siellä tiivistystä ja selkeämpää pelaamista + helppo ykkönen jos/kun on paikka. Toinen mitä pitää harrastaa tulevalla kaudelle enempi on suoraaviivainen hyökkäyspään pelaaminen. Jätetään kaartelu pois ja mennään maalille PER**LE!
Kauden runkosarjan pistepörssi:
1 PAASONEN Anton 23 + 25 = 48
2 WECKMAN Veikko 14 + 22 = 36
3 JÄRVILUOMA Valtteri 17 + 17 = 34
4 SORMUNEN Miska 8 + 23 = 31
5 TAANONEN Sami 6 + 18 = 24
6 SAASTAMOINEN Lauri 8 + 15 = 23
7 KAUPPINEN Atte 9 + 12 = 21
8 LAINE-YLIJOKI Juho 5 + 14 = 19
9 KARIMIES Miro 7 + 6 = 13
10 VILKKI Risto 4 + 5 = 9
11 FINNILÄ Tommi 3 + 6 = 9
12 TERVO Veeti 4 + 4 = 8
13 SALO Jaani 3 + 5 = 8
14 NIEMINEN Niklas 5 + 2 = 7
15 JÄRVIMÄKI Markus 4 + 3 = 7
16 PAKARINEN Joel 2 + 5 = 7
17 DO ROSARIO Marcus 2 + 3 = 5
18 JAUHIAINEN Miska 0 + 5 = 5
19 LAITINEN Aleksi 0 + 4 = 4
20 KANKAANPÄÄ Jere 0 + 4 = 4
21 PELKONEN Sampo 1 + 2 = 3
22 FJÄDER Altti 1 + 1 = 2
23 RANDELIN Petrus 1 + 1 = 2
24 LIUKKONEN Jere 1 + 1 = 2
25 HENELL Iiro 1 + 0 = 1
26 KAHI Santtu 0 + 1 = 1
27 SIROLA Konsta 0 + 1 = 1
28 YLIKRAKA Jesse 0 + 1 = 1
29 LEHTORANTA Julian 0 + 0 = 0
29 LEHTINEN Tom 0 + 0 = 0
31 SVENS Teemu 0 + 0 = 0
32 OJALA Eetu 0 + 0 = 0
33 HALTTUNEN Henri 0 + 0 = 0
34 LAPPETELÄINEN Otso 0 + 0 = 0
35 RIEKKI Ville 0 + 0 = 0
36 MATILA Nuutti 0 + 0 = 0
Maalivahdit:
1 YLIKRAKA Jesse 87,2% 22 ottelua, 113 päästettyä maalia, 769 torjuntaa
2 LAPPETELÄINEN Otso 83,6% 4 ottelua, 18 päästettyä maalia, 92 torjuntaa
3 MATILA Nuutti 83,2% 4 ottelua, 16 päästettyä maalia, 79 torjuntaa
4 HALTTUNEN Henri 76,9% 2 ottelua, 6 päästettyä maalia, 20 torjuntaa
Kautta 2026-2027 on ruvettu pikkuhiljaa rakentamaan kulisseissa ja siitä tulee varmasti mielenkiintoinen. Jatkuvuutta tullaan saamaan sekä uutta ukkoa tuodaan rosteriin ”takaisin kotiin” mentaliteetilla. Joukkue kokoontuu seuraavan kerran toukokuun puolella, joten vedetään vielä hetki happea, nautitaan orastavasta keväästä, eri sarjojen finaaleista ja palataan julkistusten pariin sitten.
Kiitos menneestä kaudesta kaikille mukana olleille; niin pelaajille kuin joukkueenjohdolle/huollolle. Erityisen iso kiitos kaikille faneille ja sinulle, joka tätä luet. Ilman teitä me emme olisi mitään!
