15/07/2026
Tässä istun ja pohdin elämää. Olen kiitollinen siitä, että on kesä ja on loma ja siis aikaa asettua uuteen maailmanjärjestykseeni kaikessa rauhassa, omassa tahdissa. M***a hetkeä vain olla ja antaa ajan kulua.
Menetys on suuri. Yli 60 vuotta elämässäni on vaikuttanut mies, jolta sain turvaa, rakkautta ja suojaa. Aina neuvoa ja apua. Isä. Mikään ei ole enää samoin. Minä en ole enää sama.
Onneksi on siskot, ystävät ja lapset, joiden kanssa jakaa, keskustella, itkeä ja miettiä, miten elämää tästä eteenpäin eletään. Mikä on tämän kaiken merkitys ja tarkoitus. Kaikke ei voinut puhua, ei heti. Jotain muuta piti keksiä.
Minulle teki hyvää lähteä pienelle roadtripille. Ajelin ei-niin-tutuissa maisemissa, katselin ja kuuntelin metsää, liikkuvaa vettä ja lintuja. En halunnut tavata ketään. Pysyin pienillä teillä, kävin paikoissa, joissa minua ei tunneta. Tuuletin sieluani, kivistävää oloani ja itkin omassa rauhassani hiljaisesti tukevien ja hyväksyvien suurten kuusten alla tai soljuvan veden äärellä. Luonto hoivasi, tunsin sen hyvin vahvasti, tunsin olevani yhtä sen kanssa, siinä sisällä, turvassa.
Tiesin, että jossain kohtaa alkaa elämäkin soljua, arki ja askareet. Kuulin sisälläni m***a kertaa isän äänen: Älä jää sohvan nurkkaan suremaan. Mene ja elä! Vastasin, että omaan tahtiini, nyt tuntuu siltä, että ei ole aikaa olemassa, elämässä on nyt pause päällä. Ja annan olla. Hyväksyn täysin, ettei pelitä, en aio suorittaa mitään, en aio kysyä keltään miten ja kauanko saan surra. Tämä on mun suru.
P*kkuhiljaa puhuminen ja näköjään kirjoittaminen ja jakaminen julkisestikin onnistuu. P*k ku hil jaa. M***a vielä siinä omassa kuplassa, olen kokenut jotain niin suurta, merkityksellistä ja kaiken muuttavaa, että se ei aukea heti eikä piankaan. Sillä on oma tahti, oma kalenteri, oma aika. Aika on nyt pysähdyksissä, enkä oikein käsitä että on heinäkuun puoliväli.. Eikä se haittaa. Kaikki on nyt toisin. Ja elämä järjestetään sen mukaan. His suk seen.
Jossain kohtaa olen valmis. Yhden jo tiedän, olen hyväksyvämpi, rauhallisempi ja vahvempi. Olen valmis kuuntelemaan muita yhä syvemmin.
Kenen kanssa sinä jaat pohdintojasi? Onko sulla keinoja hyväksyä menetyksiä ja vastoinkäymisiä ja mennä eteenpäin?
