30/12/2025
Harmaatahan se on ollut. Syksy. Entä siellä sisäisessä maailmassasi? Minusta tuntuu, että loppua kohden pimeys, harmaus ja väsymys imeytyvät ihon läpi ja alkavat painaa koko kehoa ja mieltä kuin lyijypainot.
Ellei pidä varaansa! Tässäkin hämärässä on valoja. Valo voi olla se mun aamun kirkasvalolamppu tai sen nuoren isän toteamus, että "pieni tyttäreni on mun aurinko, koska on niin raskaan pimeää!"
Minulle valoa tuo myös tuolla sumuisella tiellä kipittävä pikkukoira, joka aina on hulluniloinen kun tulen töistä kotiin.
Uusi vuosi tulee. Kuljetaan kohti valoa. Päätin miettiä, mikä tuo valoa sisältäpäin. Millä tavalla voisin pusertaa positiivisuutta pintaan! No, en varmaankaan pusertamalla. Kyllä se edelleen on se kiitollisuus j hyvän huomaaminen! Mulla on tapana ihan ääneen sanoa asioita, joista olen kiitollinen. Ja onhan niitä. Paljon niitä on. Vaikka maailmamme ei nyt ihan upealta vaikuta sotineen ja luontokatoineen, pidän itseäni kurissa ja kerron koiralleni, että olen sinusta kiitollinen ja tästä kodista ja metsästä vieressäni ja työpaikasta ja upeista ystävistäni, perheestä puhumattakaan!! Kiitos vuosi 2025, opetit ja oivallutit taas kasapäin asioita! Kuten tämä kiitollisuus.
Kiitollinen oppimisesta!
Mitä sä olet oppinut kuluneena vuonna?
