16/06/2026
Eppu Normaali lopettaa.
Tää nyt on tiedossa kaikille niille jotka asiasta on kiinnostuneet ja muille se on varmaan aivan yhdentekevää. No tavallaan se on yhdentekevää – vai pitääkö sanoo, että kaikki loppuu aikanaan?
Mulle Eput edustaa oikeastaan ja tavallaan kaikkee sitä mitä mä oon. Ilman Eppuja en ehkä olis’ kiinnostunu rockmusiikista, tai tarkemmin punkista. En ehkä olis alkanu laulaan ja soittaan bändissä. En ehkä olis’ alkanu vääntään omia biisejä.
Luokkakaverin Arton kellarissa, siinä talossa missä asui hän isovanhempansa, vanhempansa ja kaks enoa me alettiin veivaamaan pahvilaatikkorummuilla ja yhdellä putkiradiolla Eppu Normaalin Poliisi pamputtaa taas biisiä. Se oli ihan eka laulu mitä kymmenvuotiaat pojanklopit alkoi treenaamaan. Siitä kaikki siis alkoi mitä tulee rokkimusaan ja omaan matkaan muusikkona, laulajana, kitaristina, biisintekijänä ja ihmisenä. No onhan se startti tuokin.
Eppujen mukana opittiin siis soittamaan, juomaan keskikaljaa (Kaljaa nuorille biisi innoitti tietty), kiinnostuttiin tytöistä jotka oli kiinnostunu rokkia soittavista jolpeista, tultiin teini-ikään ja siitä aikuisuuteen. Ja tolla matkalla Eput pysyi koko ajan mukana, vaikka matkan varrelle oli tullu vaikka minkälaista muutakin musiikkia.
Erikoisin – tavallaan Eppuihin liittyvä kokemus on se, kun alettiin suunnittelemaan meidän silloisen yhtyeen Purityn ensimmäistä levyä. Oltiin saatu levytyssopimus ja mietittiin että kukahan mahtais sen lätyn tuottaa. Oikeastaan ei oltu edes varmoja oliko meillä vielä siinä vaiheessa budjettia hommata ulkopuolista tuottajaa, m***a ”kysyvä ei tieltä eksy” kuten sanotaan, niin kaivelin jostain Pantse Syrjän puhelinnumeron.
Jatkuu kommenteissa…
📷 Helsingin Sanomat
Eppu Normaali
