18/11/2023
Nyt on mennyt pari kuukautta Romanian reissun jälkeen ja olen suunnitellut tämän päivityksen tekoa pitkään. On vaan ollut hirveän vaikea keksiä, miten sen kaiken fiiliksen ja ajatukset saa puettua yhteen postaukseen. Ja ei varmaan edes saakkaan. Ehkä tällaisia päivityksiä tulee jatkossa monia, ei voi tietää 😅✌🏻
M***a, melkein kolme viikkoa oltiin matkassa 😳😅 aika meni kyllä todella nopeasti.
Kilpailua itsessään olin odottanut jo m***a vuotta ja hetkittäin alkukesästä tuntui, että onnistuukohan lähtö tänäkään vuonna. Me saatiin kuitenkin kaikki hoidettua ja auto pakattua ja nyt jälkeenpäin voi sanoa, ettei mitään edes unohtunut matkasta 😄
Ennen kilpailua oltiin 5 yötä eräällä hevosfarmilla, jonka omistaja vetää myös Jarviksen endurosafareita. Kahtena päivänä kävin ajamassa ja totuttelemassa mäkiin, maaperään ja lämpöön. Isla ja Pauliina silitti hevosia ja pupuja sen aikaa 😄
Sunnuntaina oli ilmottautuminen ja maanantaina avajaisparaati, jossa kaikki kilpailijat ajoi letkassa kaupungin läpi. Aika makea fiilis ajaa porukalla, suomenlippu liehuen, kun kadunvarret on täynnä ihmisiä.
Tiistaina itse kilpailu alkoi prologilla, eli kaupunkiin tehdyllä esteradalla. Kävimme edellisenä iltana tutkimassa ja mittailemassa, miltä rata oikein vaikuttaa ja aluksi se vaikuttikin melko hurjalta, m***a kun sen purki mielessään osiin, oli jokainen kohta helposti ajettavissa. Silti jännitys oli tiistaina käsin kosketeltavissa 😅 ajo menikin ihan hyvin ja virheettömästi viimeiselle esteelle asti, kunnes kanssakilpailija kaatui juuri estettä ylittäessä minua vasten ja sen seurauksena itsekin menin nurin. Tulos oli silti hyvä, 48/278, jonka perusteella lähdettiin seuraavana päivänä liikkeelle.
Ensimmäinen maastopäivä paljasti, millaisesta kilpailusta on kyse. Vaikeat paikat itsessään oli tiedossa, m***a se kuinka kovaa kilpailun aikana täytyy ajaa, tuli hieman yllätyksenä. Kieltämättä se tuntui hieman hurjalta, kun monia paikkoja ajettiin 5 tai 6 vaihteella ja edessä saattoi olla jotain yllättävää. Eka päivä kuitenkin tuli ihan hyvin maaliin saakka ja onneksi taivas repesi vasta sen jälkeen. 💦💦
Toisena päivänä mentiin paljon ylä-ja alamäkiä ja jarrujen kiehuminen alamäissä oli ongelma. Kun jarru kiehuu, se tarkoittaa sitä, että poljin painuu pohjaan, m***a mitään ei tapahdu. Onneksi etujarru pysyi käytössä koko reissun ajan.
Kolmas päivä oli pisin ja rankin. Kämmenet oli edellisen päivän alamäistä todella hellänä ja paras terä oli poissa. Monet hienot vuoret ja laaksot tuli nähtyä 🤩 maali oli tehty erääseen kylään joen ympäristöön, jossa piti kiertää joen yli puuramppia myöten ja lopussa hypätä hyppyrin kautta maaliin. Kunnon sirkushuvia 😄✌🏻
Neljäs ja viimeinen päivä oli myös pitkä, m***a mielessä siinti ajatus maalista. Kädet oli todella hellänä, joten tarkoitus oli ajella vaan varmasti maaliin. Maali oli legendaarisen Gusterita:n alueella, johon kilpailu on usein päättynyt. Viimeinen nousu oli kaikkein vaikein, m***a hyvin tultiin pyörän kanssa ylös asti. Ei kylläkään yhdessä, m***a ylös kuitenkin 😅 vielä rampin kautta hyppy maaliin ja ihan uskomaton fiilis purkautui. Neljään päivään 23h30min ja vajaa 500km ajoa, kaikki maastossa. Sijoituskin oli ihan hyvä, 58/278 💪🏻.
Moni on kysynyt, että lähdetkö uudestaan ja vastaus on, että varmasti lähden. Ensi vuonna se ei kuitenkaan tapahdu ja taitaa olla Pauliinan vuoro seuraavalla kerralla 😄 myös luokka tulee varmaankin olemaan silver, joten siihen täytyy kyllä harjoitella kovasti, jos haluaa maaliin päästä.
📸: Red Bull Romaniacs / Lito SLU
📸: Marius Dincă
Tiimin matkassa mukana:lehto.mybeta
rolig.oy
fi
