Talvella 1970 syntyi Itä-Helsingin Vuosaareen ensimmäinen organisoitu jääkiekkoseura. Pienehköä, junioreille tarkoitettua korttelisarjaa pelattiin nimellä Kanada-sarja. Siihen kuului muutamia lähistön eri alueiden joukkueita nimeltään Detroid Red Wings, Ottawa Silver Seven, Chicago Blackhawks ja Vuosaarelainen Toronto Maple Leafs – josta myöhemmin tuli Vuosaaren Viikingit. Nämä edellä mainitut, ol
ivat Itä- Helsingin joukkueiden edeltäjiä. Vuosaaren joukkueessa pelasi kaiken tasoisia nuoria pelaajia. Eräs menestyneimmistä oli numerolla 8 pelannut Jari Kurri. Eri ikäryhmille oli useita joukkueita siitä huolimatta, että harjoitukset olivat aina ulkojäillä. Kuten muutkin alueelliset seurat, Viikingit valmensivat ja nostivat pelaajien tasoa niin, että isommat seurat kiinnostuivat hankkimaan näitä lahjakkuuksia riveihinsä. Pian Viikinkejä pääsi pelaamaan aina korkeimmalle mahdolliselle sarjatasolle asti; SM-liigaan. Useat alkuperäiset Viikingit ovat voittaneet Suomenmestaruuksia ja pelanneet ammattilaisina niin Suomessa, Ruotsissa kuin muuallakin Euroopassa. Mainittakoon heistä esimerkiksi Mika Strömberg, Valeri Krykov, Petri Pitkäjärvi.
1990-luvun alku oli vaikeaa aikaa Viikingeille. Suomeen rakennettiin useita jäähalleja, m***a Itä-Helsingissä kärsittiin kroonisesta jääajan puutteesta. Ainoastaan yksi halli tarjosi jäitä Helsingin itäisille joukkueille ja Viikinkien saamat vuorot olivat aikaisia sunnuntai-aamuja. Kyseisinä vuosina (1990- luvun alun vuodet ) talvet olivat leutoja eikä kiinnostusta ulkojäillä pelaamiseen muutenkaan löytynyt. Nämä kaikki seikat yhdessä vaikuttivat siihen, että Viikinkien lukumäärä laski viiteenkymmeneen pelaajaan ja joukkueiden lukumäärän yhteen. Jäätilanteen parantuessa pelaajien ikäryhmät alkoivat kasvaa. 1982 -syntyneiden pelaajien joukosta alkoi vanhempien avustuksella löytyä uutta innostusta. He saivat aikaan niin sanotun "Viikinki-ilmiön". Viikinkien harrastajien lukumäärä alkoi kasvaa syste-maattisesti ja Suomen Jääkiekkoliiton järjestämään Helsingin aluesarjaan tuli Viikingeiltä joka vuosi uusi joukkue. Kautena 1993-1994 joukkueita oli kuusi. Jokavuotinen Viikinkien Kiekkokoulu toi uusia pelaajia vaihtoaitioon. Vuonna 1995 Vuosaaren telakalle rakennettiin tilapäinen jäähalli. Tämä kolmen kaukalon halli mahdollisti Viikinkien pelaajamäärien kasvamisen ja pian joukkueissa pelasi 200 junioria yllään Viikinkien punainen paita sekä Viikinkien logolla varustettu kypärä. Ilman telakan hallia pelaajamäärien kasvu ei olisi ollut mahdollista. Voimakas kasvu vaati lisää voimavaroja ja ammattitaitoisia ihmisiä pitämään huolta jäsenistön hyvinvoinnista sekä laadukkaasta seura-
toiminnasta. Osmo Koskiston puheenjohtajakaudella seuraan palkattiin vuonna 1997 ensimmäinen ototoiminen valmennus- päällikkö Aku Holopainen. Aku toimi tehtävässään vuoteen 1999 asti, jonka jälkeen valmennuspäällikön tehtäviä hoitivat ansiokkaasti Jukka Savolainen ja Mikko Helanto. Jukka Savolainen toimi myös m***a vuotta seuran kiekkokoulun rehtorina ja ohjaajana. Osmo Koskiston jälkeen vuonna 2000, puheenjohtajan tehtävän otti vastaan Jari Hiljama. Hänellä ja VP Mikko Helannolla oli kova urakka edessään, koska Vuosaaren telakkahalli lakkautettiin kauden 2000-2001 kynnyksellä ja seura oli hetken aikaa ilman jäävuoroja. Herrat taistelivat ja käänsivät kaikki esteet tieltään ja näin saatiin kausi käyntiin sujuvasti. Telakkahallin lakkauttaminen aiheutti myös pienoisen notkahduksen jäsenmäärissä. Seura oli kasvanut aina 340 pelaajan kokoiseksi ja hallin lakkauttamisen johdosta se supistui noin 250 pelaajaan. Seura oli tullut tilanteeseen, jossa tarvittiin uusia tuulia seuran toiminnan elävöittämiseksi, tarvittiin joku seuran ulkopuolelta. Vuoden 2001 alussa seura palkkasi Jari Riskun valmennuspäällikökseen. Häntoimi tehtävässään puolipäivätoimisena ensimmäiset puolitoista vuotta, jonka jälkeen seura teki hänestä kokopäivätoimisen. Vuosina 2002-2004 seurassa toimi junioripäällikkönä Pekka Siikala, joka myös vastasi kiekkokoulun toiminnasta. Vuonna 2003 Viikinkien väreissä pelasi jo 13 joukkuetta ja yli 270 pelaajaa, jäsenmäärän kasvu oli alkanut. Samana vuonna Viikingit jääkiekko aloitti itä-Helsingin alueella yhteiskunnallisen projektin, joka suuntautui alueen päiväkoteihin. Viikingit jääkiekko tarjosi alueen päiväkotien lapsille ja heidän ohjaajilleen maksutonta luisteluopetusta Myllypuron jäähallissa kolme kertaa viikossa valmennuspäällikön ohjaamana. Kahden ensimmäisen vuoden jälkeen toiminta oli saanut niin suuren suosion, että tarvittiin toinen ohjaaja Jari Riskun avuksi. Näin seuran toimintaan tuli mukaan taitoluisteluvalmentaja Laura Oksanen, joka alkoi päiväkotiohjausten lisäksi työstämään seuraan uutta toimintastrategiaa vuonna 2005 syksyllä. Oto junioripäälliköksi ja kiekkokoulun rehtoriksi oli siirtynyt Pekka Siikalan jälkeen Max Buchert. Vuoden 2005 aikana Suomen jääkiekkoliitto aloitti seurojen auditoinin eli laatuarvioinnin ja Viikingit jääkiekon vuoro oli 2005-2006 taitteessa. Auditointi osoitti selkeästi seuran vahvuudet kuin myös kehitettävät osa-alueet. Kokonaisuutena seura sai hyvät pisteet, joka on osoitus siitä, että seuran toimihenkilöt ja jäsenistö ovat ottaneet seuran jatkuvan kehittämisen omaksi asiakseen. Tästä on hyvänä esimerkkinä se, että seura palkkasi vuoden 2006 alussa kokopäivätoimiseksi junioripäälliköksi Kimmo Oikarisen. Vuoteen 2006 mennessä seuran jäsenmäärä on kasvanut jo yli 400:aan. Tämä tarkoittaa sitä, että aikuisten edustus- ja harraste-ryhmien lisäksi Viikingeillä on vähintään kaksi joukkuetta jokaisessa ikäluokassa, vain B-juniorit puuttuvat toistaiseksi. Seurassa on toimiva johtokunta, kokopäivätoimiset valmennus- ja junioripäälliköt,
kiekkokoulurehtori sekä se tärkein eli aktiivinen ja innokas jäsenistö. Jukka Savolainen palkittiin vuoden 2006 päättäjäisissä Suomen jääkiekkoliiton pronssisella ansiomerkillä ansiokkaasta seuratyöstä Viikingit jääkiekko ry:ssä.
