27/10/2023
Lippu puolitangossa!
Yksi Röhkön Kaatajat ry:n perustajajäsenistä, Janne on liittynyt taivaallisiin palloilujoukkoihin. Hänet löydettiin kotoaan syyskuun viidestoista päivä, sydän oli pettänyt jo pari päivää aikaisemmin. Viimeiset vuotensa Janne asui yksin sairastellen.
Me koulu- ja lentopalloystävät muistamme Jannen iloisena seuramiehenä.
Tapasin Jannen ensimmäistä kertaa syksyllä 1972 eli reilut 50-vuotta sitten kun tulin vuotta muita myöhemmin Töölön Yhteiskoulun 2b-luokalle. Ainevalintojen (ranska + pitkä matematiikka) takia Janne, Viljavuoren Juha ja minä jouduimme myöhemmin siirtymään a-luokalle ja meistä tuli entistä tiiviimpi kolmikko.
Hyppytunneilla kiersimme usein koulun korttelin ja Jannella oli kotoa saatuja lounasseteleitä ja hyväruokaisena kaverina Jannelle maistui Carrolsin hampurilaiset koululounaan lisäksi tai tilalla.
Janne, joka oli palannut lentopalloa Skärdårdens Vänner i Esbo -joukoissa innosti meitä muita Hannu Luodon kanssa pelaamaan lentopalloa koulun liikuntatunneilla. Siitä se harrastus lähti käyntiin. Pelasimme aluksi koulujen välisiä otteluita ja lukiossa sitten päädyimme perustamaan Röhkön Kaatajat -lentopallojoukkueen vuonna 1979. Janne oli joukkueen ensimmäinen kapteeni. Yhteiset pelit jatkuivat sitten 5-sarjassa kaudella 79-80 ja myöhemmin inttijakson ja opiskelukiireiden jälkeen kaudesta 85-86 alkaen 90-luvun alkuvuosiin. Sen jälkeenkin Janne oli aktiivisesti mukana kesän Salo Volley-turnauksissa.
Suvisaariston poikana Janne oli aktiivisesti merillä, melonta, purjehdus ja purjelautailu olivat rakkaita harrastuksia kesällä, laskettelu taas talvella. Janne rakensi kavereiden kanssa Suvisaariston metsään oma laskettelurinteen, josta tehtiin rämäpäisiä hyppyjä ja temppuja.
Ajokortin Janne taisi saada syntymäpäivänään tai ainakin mahdollisimman nopeasti sen jälkeen. Ennen kortin saamista ajelimme Suvisaaristossa Jannen Saabilla ja minun oli tarkoitus hypätä rattiin jos poliisi olisi pysäyttänyt.
Saimme yo-lakit päihimme keväällä 1980. Armeijan Janne kävi Upinniemessä saaden sukeltajakoulutuksen. Janne oli kova kundi.
Koulun jälkeen Janne opiskeli Espoonlahden kauppaoppilaitoksessa. Merkonomin papereiden lisäksi sieltä tarttui matkaan ihana Mia, josta kesällä 1987 tuli hänen vaimonsa ja myöhemmin kolmen pojan äiti. Opinahjosta löytyi myös muita hengenheimolaisia, Ipa ja Pasi, joista tuli myös Röhkön Kaatajien aktiivipelaajia vuosikausiksi. Janne toi joukkueeseen myös pikkuveljensä Joakimin.
Keväällä 1983 Ipa tuli Jannen pyytämänä ensimmäistä kertaa pelaamaan Vire-lentistä Martinlaakson koululle ja viikkoa myöhemmin lähdimme Janne, Ipa, Harri Mäkelä ja minä Raumalle Virelentopallon SM-kisoihin, josta tuloksena oli kuntosarjan mestaruus. Matkaemäntänä toimi Mia. Matkaa tehtiin Jannen isän autolla. Janne halusi näyttää taitojaan ja pelotteli meitä muita viipymällä ohitustilanteessa turhan pitkään vastaantulevien kaistalla. Janne kun vähän oli vallaton.
Alkuaikoina teimme joukkueen voimin paljon muutakin kun pelasimme. Teimme postituskeikkoja rahan keräämiseksi, vietimme viikonlopun monitoimikisoja Vierumäellä ja osallistuimme Salo Volley -turnaukseen yhteensä 30 kertaa. Janne ja usein myös Mia ja myöhemmin pojat Johan ja Chrisu olivat mukana näille retkillä. Seuran pikkujoulujuhlat pidettiin kerran Jannen vanhempien saunalla.
Juha ja Sinikka (ekaa kertaa porukan mukana) muistavat hyvin vapun -85, jolloin menimme mökkisaareen sulavia jäitä pitkin. Janne vakuutti, että jää kestää vielä, ja vene otettiin mukaan lähinnä paluumatkaa varten. Osa veti venettä narulla perässään, ja muutama (Ipa ja Juurinen?) työnsivät. Veneen perässä heillä oli juomaa hörpättäväksi, eivätkä ehkä siksi olleet varuillaan. Jää petti alta ja he jäivät roikkumaan veneen perään. Illan mittaan villasukkia ja saappaita kuivailtiin (ja kärvennettiin) kaminan lämmössä. Janne haki usein jännitystä elämäänsä.
Vuonna 2011 Jannelle myönnettiin Röhkön Kaatajien 50-vuotismuistamisena kylpytakki, jossa selkäpuolen tittelinä oli ORIGINAL ARTIST. Janne kun oli aika persoonallinen. Hän saattoi manata hyvässä johtoasemassa ollessamme että tästä vielä hävitään. Siitä jäi käyttöön termi, ”tehdään majanderit” eli hävitään vaikka ollaan reilussa johtoasemassa.
90-luvulla Janne jättäytyi pois aktiivisesta seuratoiminnasta m***a oli pitkään valmis tulemaan Saloon, välillä vanhemmat pojatkin olivat mukana. Kesät Janne viettikin aktiivisesti poikiensa kanssa puuhaten erilaisten vesiurheilumuotojen parissa. Myös autot ja kaksipyöräiset olivat lähellä Jannen sydäntä, talvella koko perhe lautaili.
Meille ystäville Janne jää muistoihin erityisesti skarppina koulukaverina, yhtenä Röhkön Kaatajien perustajajäsenenä sekä 80-ja 90 luvun joukkueen luotettavana yleispelaajana ja aktiivisena tapahtumiin osallistujana.
Kiitos Janne yhteisistä kokemuksista lentopallon ja elämän parissa!
Osanottomme Jannen pojille ja muille läheisille.
Petri, Juha V, Ipa, Pasi, Juha J, Iska ja muut Röhkön Kaatajat
