10/09/2022
5.9. 14:26
Liisa Vihmanen
Baletti on kivaa! -sarjan pikkupoika Rasmus Ahlgren kävi kovan koulun, valmistui palkituksi balettitanssijaksi ja suuntaa nyt Atlantin taakse
Balettitanssija Rasmus Ahlgren vaaleansinisissä housuissa loikkaa ilmassa.
“Baletti on edelleen kivaa, se on vieläkin mun intohimo”, sanoo kansainväliselle uralle ponnistanut balettitanssija Rasmus Ahlgren.
Rasmus oli yksi vuonna 2013 valmistuneen Ylen Baletti on kivaa! -dokumenttisarjan päähenkilöistä. Sarjassa seurattiin Kansallisoopperan balettioppilaitoksen opiskelijoita tanssitunneilla ja niiden ulkopuolella. Muistan hyvin pienen ala-asteikäisen pojan, joka kulki päivittäin Hämeenlinnasta Helsinkiin suuri reppu selässään ja suuret unelmat sydämessään. Ei ollut yksi eikä kaksi kertaa kun se tuntui toimittajastakin liikuttavalta. Sen jälkeen on tapahtunut paljon.
Sarjan ansiosta Rasmus tunnistettiin usein kaupungilla. Hänestä se tuntui hassulta, m***a ei kiusalliselta. Vaihdettuaan seuraavana syksynä koulua Hämeenlinnasta Helsinkiin hän muistaa hämmästelleensä, kuinka helppoa oli saada kavereita ja jopa suosiota, koska aiemmin hän oli joutunut baletin takia silmätikuksi. Se kaikki oli nyt ohi. Kruununhaan yläasteella balettia tanssivia poikia ei kiusattu.
“Uskon, että rohkaisin monia tanssivia pieniä poikia ja myös heidän vanhempiaan. He saivat käsityksen, ettei baletti ole vaan sitä stereotypiaa vaan jotain muuta. Mua pyydettiin myös keikoille puhumaan asiasta.”
Kun seurasin Rasmuksen elämää kymmenen vuotta sitten, tuli selväksi, että Rasmus ei kuulu luovuttajiin. Myös hänen perheensä tuki pikkupojan haaveille tanssijan ammatista oli korvaamaton. Ja Rasmus tietää tämän.
Vaganova oli unelmien täyttymys, m***a myös Tylypahka
Kun Rasmus ensimmäisen kerran 15-vuotiaana käveli sisään Pietarin kuuluisaan Vaganova-akatemiaan, se oli samalla kertaa sekä unelmien täyttymys, että Harry Potterin Tylypahka.
Rasmus oli ollut ryhmän mukana Pietarissa Dance open -festivaaleilla, kun heitä kuljettanut bussi pysähtyi, ja opettaja pyysi Rasmusta mukaansa. Hän ei tiennyt missä he olivat ja miksi. Pian kuitenkin selvisi, että hänelle oli varattu hetki näyttää taitojaan Vaganovan opettajille – kylmiltään. “Se tuli ihan puskista”, Rasmus muistelee. Tanssittuaan muutaman variaation opettajat kokoontuivat salin toiseen päähän miettimään ja Rasmus odotti opettajansa kanssa salin toisessa päässä. Lopputulos oli, että Rasmus hyväksyttiin toiseksi nuorimpana ulkomaalaisena oppilaana koskaan opiskelemaan Vaganovan balettiakatemiaan.
Ensimmäiseksi opettajaksi Vaganovassa hänelle osui Nikita Shcheglov.
“Hän oli ankara, tosi ankara. Tanko kesti usein kaksi tuntia ja aina meni kaikki uusiksi. Hän huusi ja tuolit lenteli. Se oli tosi pelottavaa. Mä muistan, että ensimmäisen kuukauden aikana jokainen poika itki vähintään kerran. Se oli ihan armeijameninkiä”, muistelee Rasmus.
“Mä olin siellä ihan pohjasakkia, koska mulla ei ollut samanlaista venäläistä koulutusta takana kuin muilla. Kyllä siinä elettiin pienessä pelossa koko ajan. M***a oli se kivaakin koska mä ajattelin, että vielä mä näytän.”
Rasmus sai mm. kuulla olevansa “suomalainen kameli”. Opettajan nimittely johtui lapaluista, jotka nuorella Rasmuksella olivat suuret ja törröttivät alkuun väärällä tavalla selästä. M***a pahinta oli kuitenkin se, kun opettaja ei huomannut, ei edes huutanut.
“Tosi pitkään Shcheglov vaan kulki mun ohitse, ja mä toivoin että kunpa se tulisi ja huutaisi, koska se tarkoitti, että sua viedään eteenpäin.”
(Apua, on se baletti jollain tavalla myös ihan hullua! Toimittajan huomio.)
Rasmuksen opettajana Suomessa viimeisten vuosien aikana oli toiminut Kansallisoopperan eläköitynyt tähtitanssija ja Helsingin balettiakatemian opettaja Juha Kirjonen. Kirjonen on itse opiskellut Vaganovassa, ja hän oli osannut opettaa Rasmukselle kaikki ne perusasiat, joita Vaganovassa sitten kovalla kädellä viilattiin.
Balettijätkät tutustuttivat venäjän kielen koukeroihin
Oma intohimo ja kavereiden tuki saivat Rasmuksen kestämään kaksi ensimmäistä vuotta, kunnes opettaja vaihtui ja meno muuttui inhimillisemmäksi. Rasmus myöntää, että alku oli tosi rankkaa ja hän peitteli sitä myös läheisiltään, koska halusi kaikesta huolimatta olla Vaganovassa.
Myös uusi kieli piti opetella aakkosista lähtien, sillä aluksi Rasmus ei osannut sanaakaan venäjää. Ja kun luokalle osui vain yksi ulkomaalainen ja hänkin Japanista, venäläisistä luokkatovereista tuli tuki ja turva. Kaikki olivat samassa veneessä.
“Me oltiin siinä yhdessä. Ei kukaan tuu sulle nauramaan, koska jokainen muistaa, miltä se huutaminen tuntuu kun osuu omalle kohdalle.”
Rasmus kutsuu balettipoikia jätkiksi. Ja jätkät tutustuttivat hänet myös venäjän kieleen. Ensimmäiseksi korvaan tarttuivat pukuhuoneessa kuullut kirosanat, joiden merkitystä hän ei ymmärtänyt. Niitä hän vahingossa käytti yrittäessään keskustella pelätyn opettajansa kanssa, josta seurasi tietysti karmeaa huutamista. Pukuhuonessa jätkät nauroivat kippurassa kun Rasmus ihmetteli, miksi opettaja oli hermostunut hänen sanoistaan. Näistä jätkistä Rasmus sai omien sanojensa mukaan elinikäiset ystävät.
Ensimmäinen työpaikka
Valmistuttuaan hyvillä arvosanoilla Vaganovasta, Rasmukselle tarjottiin toisen solistin paikkaa Permin ooppera- ja balettiteatterista.
Perm sijaitsee 1500 kilometrin päässä Moskovasta, Ural-vuoriston juurella. Se on miljoonakaupunki, joka on levittäytynyt laajalle alueelle. Tilaahan Siperian reunalla riittää.
“Mä tottakai halusin jäädä Pietariin, m***a kun sain hyvän tarjouksen Permistä, mun opettaja Aleksei Iljin neuvoi, että kannattaisi ottaa se, koska siellä on paljon mahdollisuuksia ja hyvä repertuaari.”
Permissä toinen solisti sai heti vaativia tehtäviä ja jopa päärooleja. Vaikka jääminen Pietariin olisikin ollut mieluisinta, Rasmus pelkäsi jäävänsä sinne jumiin. Nimekkäitä baletteja kuten Mariinskia ja Bolshoita kutsutaan Venäjällä myös ‘talenttien hautausmaiksi’, sillä kilpailu rooleista on kova. Vaikka olisi valmistunut luokkansa parhaana, voi viedä kymmenkin vuotta, ennen kuin pääsee tanssimaan nimirooleja. Pysyäkseen kunnossa balettitanssijan on saatava tanssia koko ajan, odottelemaan ei voi jäädä.
Permissä Rasmus tanssi mm. Sir Kenneth MacMillanin Romeon ja Julian pääosan, joka on alunperin tehty Rudolf Nurejeville.
“Se oli rankka rooli. Ensimmäisen näytöksen päätteeksi, kun edessä on vielä se raskain osa olin välillä niin väsynyt, että ajattelin haistattaa paskat koko baletille. Mä lähtisin kotiin, ihan sama mitä mulle sanotaan”.
Mikä sai rättiväsyneen Rasmuksen jatkamaan? Hän kaivoi Vaganovassa oppimansa jätkävaihteen esiin.
“Miten mä sen kauniisti sanoisin: Pallit nyrkkiin ja lavalle.”
Rasmus kotiutui Permiin, hankki asunnon ja jossain vaiheessa jopa mietti, että Permistä voisi tulla hänen kotinsa. Silti mielessä nakutti myös halu päästä maailmalle. Sitten tuli pandemia ja sen päälle sota.
Tulevaisuus alkaa Bostonin baletista
Elokuussa 2022 Rasmusta jännittää, kuinka kauan Yhdysvaltojen työviisumin saaminen kestää. Heti kun paperit ovat kunnossa, hän lähtee tanssijaksi Mikko Nissisen johtamaan Bostonin balettiin. Mahdollisuus siirtyä Bostoniin oli ollut ilmassa jo siinä vaiheessa, kun Perm jäi sodan vuoksi taakse. Kevään 2022 Rasmus tanssi Kansallisoopperan nuorisoryhmässä ja hän on tosi onnellinen siitä, että tanssiminen ei katkennut. Kotimaan näyttämötkin kiinnostavat, m***a eivät ihan vielä.
“Mä näen itseni vielä Suomessa töissä. M***a kun on nuori ja on tarjottu tollanen mahdollisuus niin tulisin katumaan jos en ottaisi sitä vastaan. Mun aika on vielä Suomessa, m***a haluan ensin olla ympäri maailmaa ja tehdä uraa.”
Aivan yksikertaista tanssijan siirtyminen mantereelta toiselle ei ole sillä teattereiden repertuaarit ja pitäytyminen tiukasti yhdenlaisessa baletin tyylisuunnassa (Vaganova) saattavat kapeuttaa tanssijan mahdollisuuksia. Bostonin baletti tunnetaan mm. William Forsythen teosten tulkinnoista, joita Venäjällä pääsee harvemmin tanssimaan. “Venäjä ei ole nykybaletin mekka”, sanoo Rasmus.
Permissä Rasmus pääsi esittämään Forsythen Second detail -teosta, jota tuli harjoituttamaan tsekkiläinen Noah Gelber. Rasmus kuvailee tilaisuutta “potkuksi persuuksille”, matkaksi kohti uutta, sillä vuonna 2021 hän oli saanut Venäjällä Arabesque-palkinnon ‘klassisen baletin puhtaudesta ja akateemisuudesta’. Nykybaletin tanssiminen klassisen baletin rinnalla on Euroopan ja erityisesti Yhdysvaltojen balettinäyttämöillä välttämätön taito.
Joutsenlampi saa vielä odottaa
Baletti on kivaa -sarjan kuvauksissa Rasmus kertoi ihastuneensa Joutsenlampi-balettiin, jota hän tuijotti lumoutuneena televisiosta. Aivan hilkulla oli, ettei hän päässyt Permissä harjoittelemaan Joutsenlammen prinssin roolia, sillä siitä oli jo ehditty sopia. Harjoitukset olisivat alkaneet samana päivänä, kun Rasmus lähti Suomeen. Joutsenlammen Pas de trois oli itse asiassa Rasmuksen ensimmäinen ja viimeinen tanssi Permissä. M***a maailmanpolitiikka ei katso baletin roolilistoja.
Odette-Odile saa vielä odottaa prinssiään.
Baletti on kivaa! uusitaan Yle Teema kanavalla 5.–7.9.2022 ja Areenasta se löytyy 5.9.–4.10.2022. Otimme selvää, mitä kuuluu muille sarjan keskeisissä rooleissa esiintyneille nuorille: Anton opiskelee elokuvaohjaajaksi Aalto-yliopistossa, Iida tanssii Pariisin oopperassa ja Emma asuu Tanskassa ja työskentelee kosmetiikka-alalla.
