Maarit Jantunen

Koti
Suomi
Helsinki
Maarit Jantunen

Valmennusta ja sparrausta merkityksellisemmän ja itselle sopivan, toimivan (työ)elämän rakentami

08/06/2026

Tuntuu, että itsessä on menossa m***a muutosta. Pää harmaantuu sitä vauhtia, että joka aamu vähän jännittää katsoa itseä peilistä. Entinen tummatukkainen joutuu katselemaan myös värejä vähän toisella silmällä. Musta ei enää olekaan se, joka luo kehykset kasvoille. Jotain särmää kaipaa.

Keho muuntuu myös. Aiemmat luottovaatteet tuntuvat joltain ihan muulta. Materiaaleista haluaa mukavuuden nimissä karsia loputkin polyt. Sekin on mahdollista, että huomaa jonkin olevan liian tyttömäistä ja tätimäistä - yhtä aikaa.

Ja se kaikki ulkoinen muutos on kuitenkin vain heijastumaa siitä, että käy läpi jotain sisäisesti. Mitä minä haluan? Mistä unelmoin? Millaista elämää tahdon elää? Mikä merkitys kaikella on?

Ostan valkoisen kankaan ja toivon, että se sitoo valollaan yhteen kaikki värit, jotka ovat pulpahdelleet esiin. Kirkastaa sen, joka nyt näyttää samealta. Rauhoittaa tuon, joka tuntuu liiankin terävältä.

03/05/2026

Halusin ottaa itseäni irti somesta. Koska halusin käyttää aikaani ja energiaani jotenkin paremmin.

Se onnistui. Tuntuu, että olen hyvin yhteydessä itseeni.

Ja samalla: en muista, milloin olisin ollut näin kaukana toisista.

Somessa on puoli, joka sitä kritisoidessa usein unohtuu:

sosiaalinen.

Ehkä kyse ei olekaan siitä, että some tarjoaisi vääränlaista yhteyttä. Vaan siitä, että sen ulkopuolella yhteyden löytäminen on joskus vielä vaikeampaa.

Täytynee palata vähän takaisin…

01/04/2026

Tällä työpöydällä voisi olla enemmänkin juttuja. Siitä seuraa aina kysymys: mitä ne olisivat?

Yksi mulle luontainen tapa on nähdä rakenteita ja kokonaisuuksia. Kaikkialla.

Huomata, miten asiat muodostuvat, mikä niihin vaikuttaa ja mihin ne johtaa. Missä ongelmien ydin piilee.

Mihin sen valjastaisi?

21/02/2026

Minäkin taisin joutua neuloosin vietäväksi.

Se alkoi syksyllä hyvin rationaalisesta ajattelusta, että jos antaisin käsilleni muuta tekemistä, räpläisinkö niin paljon puhelintani.

Päätin ensin neuloa hihatinhässäkän, josta tuli liian iso ja muutenkin outo. Nyt sen puretuista langoista on syntymässä neuletakki - viittä vaille valmis. Viimeistely meinaa jäädä tekemättä. Seuraavan paidan langat jo huutelevat.

Lankojen maailma vahvuuksineen on minulle ihan uusi. Niiden ominaisuuksiin voisin upota, ihan niin kuin kankaidenkin. M***a vielä nopeammin minussa on aktivoitunut se, joka kysyy kaikessa, että miksi. Miksi kavennukset tehdään tässä 4 kerroksen välein, m***a tuolla toisaalla 2 kerroksen? Miksi tässä käytetään tuota lisäystapaa ja tuossa toista? Voisiko hihan tehdä jotenkin toisin? Silmukka kerrallaan tämä minulle uusi maailma alkaa avautua….

En ole varma, onko tämä parasta puuhaa ihmiselle, jonka pitäisi enemmänkin aktivoitua kuin rauhoittua. Saada itsensä liikkeelle kuin pysähtyä. M***a jokin sen rytmisyydessä kiehtoo. Se tuottaa flowta.

Tämä voi olla vain yksi sykli, joka hiipuu, kun olen saanut siitä riittämiin. Tai sitten se tuli jäädäkseen.
Aika näyttää.

Nyt neulon neuletakkini valmiiksi, kiinnitän siihen blingbling-napit. Sitten otan keltaiset langat käteeni. Mustan langan neulottavuuden haastavuus (ainakin näin talvella) asettaa kysymyksiä myös omalle tyylille... Miten nämä neuleet sopivat muuhun vaatekaappini, jos ne eivät ole mustia?

Ja niin - miten saada näistä istuvia? Sitä kaavoittaja-minäni pohtii…

06/01/2026

Loman uuvuttama. Jouluruusu ja minä.

Tänään alkaa työvuosi 2026 ja huomaan suuntaavan sitä kohden kiitollisuudella - ja vähän jopa huojentuneena.

Keholla ja käsillä tekeminen tuntuu juuri nyt helpommalta kuin ajatteleminen, tunteminen ja kannatteleminen.

Saa tehdä jotain konkreettista ja näkyvää. Vaikka sitten purkaa joulua…

Valoa kohti. 🌸🩷🌸

02/01/2026

Hiljainen alku vuodelle 2026.

Se - 2026 - jotenkin rimmaa. Se edellinen luku ei tuntunut sopivan yhteen minkään muun numeron kanssa. Pieni riitasointu joka kerran, kun sen johonkin kirjoitti.

En oikein ehtinyt mukaan vuoden vaihtumiseen. En sisäistänyt sitä, vaikka ympärillä raketit paukkuivat. Vielä ehtii, ei ole kiire. Juuri nyt on 363 ja puoli päivää aikaa ottaa se haltuun.

Silti vuoden vaihtuessa laitoin silmät kiinni ja toivoin rakkautta. Siinä mun rituaalit toistaiseksi. Niiden sijaan olen istunut ja hengitellyt. Kaivannut syvää yhteyttä. Ja samalla havannoinut: Jouluruusun tarvitsee päästä parvekkeelta sisälle lämmittelemään. Jättieukalyptykset eivät vieläkään näytä kuihtumisen merkkejä, m***a amaryllis jo viestittää, että on arjen aika.

Ei ole tarve luvata. Ei ole tarve asettaa tavoitteita. Sen kuin jatkaa kaikkea sitä, mikä on toiminut ja ollut hyvin. Itseä ja kehoa kuunnellen.

Ainoa päätös - tai ehkä se on vain toteamus - jonka tein jo ennen vuodenvaihteen kuun valoa: mun on aika alkaa elää. Se elämä, mitä nyt tahdon, on paljon käsillä tekemistä ja luomista. Se on ehkä hiljaisempaa ja enemmän havainnoivaa kuin manifestoivaa, m***a syvästi omaa.

31/12/2025

Jos nyt pitäisi valita yksi sana kuvaamaan vuotta 2025, se olisi…

ruoka.

Tämä jää muistiin vuotena, jolloin vihdoin opin syömään kehoani kuunnellen ja samalla ruuasta nauttien. Löysin eräänlaisen taika-avaimen itseeni.

Kaikki alkoi vapun tienoolla melko viattomasta kysymyksestä, jonka esitin tekoälylle:
“Saisinko jotain hyviä Välimeren ruokavalion reseptejä?”
Samaan aikaan aloitin toisen keskustelun, jossa pohdin ruuan ja tekemisen välistä yhteyttä – hormooneja ja ennen kaikkea hermostoa unohtamatta.

Aloin syödä enemmän.
Kyllä, enemmän. Kunnon ruokaa.

Liikuntaa toppuuteltiin hetkeksi, jotta löytäisin ensin tasapainon. Kesti pari viikkoa, kun huomasin ylipäänsä jaksavani tehdä ruokaa. Vähän myöhemmin krooninen aivosumu hävisi. Paino alkoi laskea hiljalleen noin kuukauden kuluttua. Terveyden mittarit kohenivat silmissä.

Samalla opin herkuttelun jalon taidon:
miten tehdä se tietoisesti ja läsnäollen.

Parasta on se, että kehossani on nyt voimaa – ja minulla on energiaa tehdä asioita. Haluan myös kokea ja nähdä maailmaa toisin. Sen myötä liikuntaa on voinut hyvillä mielin lisätä takaisin. Kaikkein tärkeintä: olen kiitollinen itselleni siitä, että kuuntelin vihdoin kehoani enkä enää pakottanut sitä kuureihin tai muureihin.

Ainoa pieni miinus on kehonkuvan muuttuessa elävä vaatekaappi. Ja se johdattaakin vuoden 2025 toiseen sanaan:

käsillä tekeminen.

Siitä joskus toiste. Kiitos vuosi 2025. 🩷

24/12/2025

Kaunista, ihanaa ja levollista Joulua! ❤️

19/12/2025

”Kankaiden ja materiaalien, käsillä tekemisen kautta tunnen olevani kytköksissä tähän maailmaan.”
Näin kirjoitin jokin aika sitten muistikirjaani. Se on iso oivallus ihmiselle, joka on vuosia etsinyt tuota yhteyttä tiedon, ajattelun – ja henkisenkin maailman – kautta.

Tänä syksynä kaksi asiaa on ollut yhtä aikaa totta.
Kehossani on enemmän energiaa, voimaa ja kestävyyttä kuin pitkään aikaan. Kiitos ruokaremontin. Se on tuntunut upealta erityisesti tehdessä fyysisiä somistuksia. Samaan aikaan tunnistan, että se osa minusta, joka kannattelee muita, on vähän väsynyt.

Paras hoiva sille on käsillä tekeminen.
Se, että laitan kädet kankaisiin. Piirrän kaavan. Ompelen rusetin. Pilkon kasvikset ravitsevaan ruokaan. Rakennan ympärilleni ateljeemaisen tunnelman. Teen jotakin konkreettista.

Silloin palaan yhtä aikaa kehooni ja itseeni – ja myös yhteyteen tämän ympäröivän todellisuuden kanssa.
Palaan tähän hetkeen. Usein jopa tehokkaammin kuin meditoiden.

Loppuvuosi levätään.
Sen jälkeen haluan alkaa suuntaamaan olemistani ja tekemisiäni kohti jotain uutta.
Ei mitään mullistavaa.
Enemmänkin luvan antamista sille, mikä on ollut jo totta.

16/12/2025

Tänä vuonna olen ilokseni päässyt toteuttamaan yhdessä Evenemant Oy:n (Kauppakeskustapahtumat) kanssa isoja, näyttäviä somistuksia ja erilaisia visuaalisia elementtejä. Vuosi huipentui joulun rakentamiseen kauppakeskuksiin eri puolille Suomea.

Jouluisissa tunnelmissa syntyi mm. lumisia kuusipuita Lahteen, jouluisia portteja Ouluun ja valokyltin koristelua Vantaalle. Ja kuin kirsikkana kakun päälle pääsin vihdoin toteuttamaan jättirusetteja, joita olen pitkään ihaillut somessa. Tällä kertaa ne päätyivät taitoluistelun SM-kisoja koristamaan.

Kauneus ympärillämme vaikuttaa meihin, vaikka emme sen äärelle varsinaisesti pysähtyisi. Se voi mm. laskea stressitasoja, herättää myönteisiä tunteita ja lisätä luovuutta.

Visuaalisten elementtien luominen käsin opettaa minulle joka kerta myös itsestäni uutta. Huomaan nauttivani erityisesti oivalluksen hetkistä: siitä, kun keksin, millaisin elementein tavallisista pylväistä syntyy puita, tai miten jättirusetit saadaan pysymään muodossaan. Näissä hetkissä olen ennen kaikkea toteuttaja ja näkyväksi tekijä – hahmottaja ja oivaltaja.

Huomaan myös, että mitä nopeammin maailma digitalisoituu ja teknistyy, sitä suurempi tarve minulla on laittaa kädet kankaisiin (tai havuihin). Luoda jotakin konkreettista ja kaunista, joka tarjoaa pieniä hengähdyshetkiä ympärilleen.

Ehkä voisin vihdoin sanoa tämän ääneen:
Tätä minä nyt teen.
Ja se tuntuu hyvältä.

Kiitos Suski Vilkkula ja Tomppa Boucht – on meillä ollut lystiä luoda näitä yhdessä. ❤️

Osoite

Helsinki

Nettisivu

https://www.maaritjantunen.fi/

Hälytykset

Tiedä ensimmäisenä ja anna meille oikeus lähettää sinulle sähköpostitse uutisia ja promootioita Maarit Jantunen :ltä. Sähköpostiosoitettasi ei käytetä muihin tarkoituksiin, ja voit perua milloin tahansa.

Oma Yritys listan huipulle Kuntosali Ja Urheilutilat Helsinki :ssa?