Valmennuspalvelut Jyri Manninen

Koti
Suomi
Helsinki
Valmennuspalvelut Jyri Manninen

*Demian Maia black belt (3rd degree)
*BJJ head coach at Buli Jiu-J
*2014 IBJJF Black Belt NOGI World

19/06/2026

Keskiviikkona vietettiin Bulilla kevään graduointeja.

Ja rehellisesti sanottuna niitä oli hyvä päästä juhlimaan.

Kevät on ollut monella tavalla raskas.

Siksi oli erityisen hienoa nähdä niin paljon iloa, onnistumisia ja ylpeitä ilmeitä.

Matolla nähtiin ihmisiä, jotka ovat harjoitelleet pitkäjänteisesti kuukausia ja vuosia.

Ihmisiä, jotka ovat kehittyneet, auttaneet muita ja kasvaneet osaksi yhteisöä.

Graduointi ei ole palkinto yhdestä hyvästä harjoituksesta tai onnistuneesta kilpailusta.

Se on tunnustus pitkäjänteisestä työstä, oppimisesta ja kasvusta.

Sellaiset hetket muistuttavat siitä, mikä tässä kaikessa on tärkeintä.

Onnea vielä kaikille graduoiduille. 👏🥋

Ja hyvää juhannusta koko Bulin porukalle sekä kaikille seuraajille. ☀️

📷

16/06/2026

Master-urheilijoita on ainakin kahta eri tyyppiä.

Mitä enemmän olen valmentanut master-urheilijoita, sitä selvemmäksi on käynyt, että heitä on ainakin kahta eri tyyppiä.

Ensimmäiseen ryhmään kuuluvat ne, joilla on pitkä urheilutausta.

Entiset kilpailijat.

Entiset joukkueurheilijat.

Ihmiset, joiden keho on tottunut harjoitteluun jo vuosikymmenten ajan.

Heidän vahvuutensa on ilmeinen.

Kroppa kestää yleensä enemmän kuormitusta.

Harjoittelu on tuttua.

Ja tekemiseen löytyy usein vahva työmoraali.

M***a heillä on myös yksi haaste.

He vertaavat helposti itseään siihen, mitä olivat joskus ennen — ja juuri tästä olen kirjoittanut viime aikoina paljon.

Toiseen ryhmään kuuluvat ne, jotka löysivät urheilun vasta aikuisena.

Heillä ei yleensä ole samanlaista liikunnallista pohjaa.

Harjoittelua pitää usein rytmittää tarkemmin.

Ja kehon asettamat rajat tulevat vastaan hieman eri tavalla.

M***a heillä saattaa olla yksi psykologinen etu.

He eivät yleensä yritä harjoitella kuten kaksikymppisenä.

He harjoittelevat kuten nelikymppisenä.

Tai viisikymppisenä.

Ja se on itse asiassa täsmälleen oikea tapa harjoitella nelikymppisenä tai viisikymppisenä.

He arvioivat itseään nykyhetken kautta eivätkä menneisyyden kautta.

Molemmilla ryhmillä on omat vahvuutensa.

Entiset kilpailijat joutuvat usein opettelemaan hyväksymään nykyisen itsensä.

Myöhemmin urheilun löytäneet joutuvat usein opettelemaan luottamaan siihen, mihin he pystyvät.

Molemmat voivat kehittyä.

M***a eivät välttämättä samalla tavalla.

Todellisuus on tietenkin hieman monimutkaisempi, koska on olemassa vielä kolmaskin ryhmä.

Ja väittäisin, että he saattavat olla kaikkein haastavimmassa asemassa.

Siitä lisää seuraavassa postauksessa.

Tunnistatko itsesi jommastakummasta ryhmästä?

Vai kuulutko ehkä siihen kolmanteen ryhmään, josta kirjoitan seuraavassa postauksessa? ☺️

12/06/2026

Olette ehkä huomanneet, että olen kirjoittanut viime aikoina paljon master-urheilijoista.

Se ei ole sattumaa.

Harva meistä tavoittelee enää maailmanmestaruutta hinnalla millä hyvänsä.

M***a moni haluaa edelleen kehittyä.

Kilpailla.

Haastaa itseään.

Ja nähdä mihin vielä pystyy.

Minulle tämä ei ole teoria.

Kahden tekonivelleikkauksen jälkeen jouduin pohtimaan uudelleen, mitä tavoitteellinen urheilu minulle oikeasti tarkoittaa.

Ja samalla kysymyksen äärelle:

Miten yhdistetään kilpailullinen kunnianhimo, perhe, työ, ikääntyminen ja merkityksellinen elämä?

Koska juuri sitä suurin osa master-urheilijoista yrittää tehdä.

Samaan aikaan pitäisi olla hyvä puoliso.

Hyvä vanhempi.

Huolehtia työstä.

Maksaa laskut.

Palautua.

Ja pitää itsensä toimintakykyisenä myös tulevaisuudessa.

Rehellisesti sanottuna tämä kysymys kiinnostaa minua nykyään enemmän kuin yksikään yksittäinen tekniikka.

Mitä enemmän olen valmentanut master-urheilijoita, sitä vakuuttuneemmaksi olen tullut siitä, että he tarvitsevat omanlaistaan valmennusta.

Ei siksi, että he olisivat heikompia.

Vaan siksi, että heidän yhtälönsä on erilainen.

Miten kehitytään vielä 40-, 50- tai 60-vuotiaana?

Miten kilpaillaan ilman, että muu elämä hajoaa ympäriltä?

Miten rakennetaan jotain, mikä kestää vuosia eikä vain seuraavaan kilpailuun asti?

Siksi olen kirjoittanut viime aikoina niin paljon master-urheilijoista.

Ja siksi tulen kirjoittamaan niistä jatkossakin.

09/06/2026

Moni kilpailija pelkää treenin missaamista enemmän kuin loukkaantumista.

Ymmärrän sen hyvin.

Olin itse pitkään samanlainen.

Jos ohjelmassa luki treeni, se tehtiin.

Ajatus yhden harjoituksen väliin jättämisestä tuntui tappiolta.

Ja rehellisesti sanottuna nuorempana se myös toimi usein.

Kroppa palautui nopeammin.

Vammat paranivat nopeammin.

Ja elämässä oli vähemmän asioita, jotka söivät palautumiskapasiteettia.

Nykyään yhtälö on hyvin erilainen.

Työ.

Perhe.

Stressi.

Ikääntyminen.

Vanhojen vammojen historia.

Kaikki vaikuttavat siihen, miten paljon kuormitusta pystyy oikeasti käsittelemään.

Siksi yksi väliin jäänyt harjoitus ei yleensä huoleta minua.

M***a huolestun, jos joku uhraa huomisen saadakseen yhden hyvän treenin tänään.

Master-urheilussa tärkeintä ei ole yksittäinen harjoitus.

Tärkeintä on ehjien treenipäivien jatkumo.

Ehjien viikkojen jatkumo.

Ehjien kuukausien jatkumo.

Joskus fiksuin päätös ei ole tehdä enemmän.

Vaan tehdä tänään hieman vähemmän, jotta pystyy tekemään huomenna enemmän.

Kilpikonna voittaa jäniksen pitkissä projekteissa.

Aina.

🐢🤝🏻🐇

05/06/2026

Edellisestä kisalähdöstä oli kulunut 15 vuotta.

Ajatus paluusta kilpailumatolle oli pyörinyt Jannen mielessä pitkään.

M***a yksi asia oli selvä:

Tällä kertaa kilpailuihin ei kannattaisi lähteä ilman suunnitelmaa.

Janne otti yhteyttä, tapasimme ja aloitimme yhteistyön.

Yksi hänen huomioistaan kiteyttää masters-urheilijan haasteen mielestäni hyvin:

"Masters-ikäisenä urheilijana valmistautuminen ei ole enää pelkästään sitä, että treenataan enemmän ja kovempaa. Kokonaisuus ratkaisee."

Harjoittelu.

Palautuminen.

Työ.

Arjen kuormitus.

Ja oma lähtötaso.

Yhteistyön tavoitteena ei ollut rakentaa täydellistä urheilijaa.

Vaan rakentaa sellainen valmistautuminen, joka toimisi oikeassa elämässä.

Janne kirjoitti projektin jälkeen näin:

"Harjoitteluun tuli punainen lanka: mitä tehdään, miksi tehdään ja miten se tukee kisavalmiutta."

Ja ehkä kaikkein tärkeimpänä tämän:

"Ennen kaikkea projekti palautti tunteen siitä, että kilpaileminen on edelleen mahdollista, kun valmistautuminen tehdään fiksusti."

Tämä on yksi syy siihen, miksi nautin master-urheilijoiden valmentamisesta niin paljon.

Kyse ei ole vain kilpailuista.

Kyse on siitä, että ihminen löytää uudelleen uskon siihen, mihin vielä pystyy.

Moni ajattelee, että parhaat kisavuodet ovat jo takana.

Minä en ole siitä niin varma.

02/06/2026

Moni meistä on kasvanut kulttuurissa, jossa arvostetaan sitä, että mennään vaikka läpi harmaan kiven.

Että ei jäädä pois treeneistä.

Että kivut kuuluvat asiaan.

Että aina pitää pystyä vähän enemmän.

Ja rehellisesti sanottuna tuolla asenteella pääsee joskus myös pitkälle.

M***a kovuudella on hintansa.

Aika moni meistä on maksanut siitä oppirahoja.

Jossain vaiheessa keho alkaa lähettää laskuja vuosien varrelta.

Vanhat vammat muistuttavat olemassaolostaan.

Palautuminen ei ole enää itsestäänselvyys.

Ja arjessakin on nykyään vähän enemmän kannettavaa kuin 25-vuotiaana.

Nykyään ajattelen, että hyvä master-urheilija ei ole se, joka pystyy treenaamaan kovimmin.

Vaan se, joka pystyy harjoittelemaan laadukkaasti vuodesta toiseen.

Joskus se tarkoittaa kovaa harjoittelua.

Joskus se tarkoittaa sitä, että jättää yhden treenin väliin.

Joskus se tarkoittaa sitä, että malttaa lopettaa yhden erän liian aikaisin eikä yhden liian myöhään.

En sano, että kovuus on väärin.

Sanon, että kovuudella on hintansa.

Ja aikuisena pitää ymmärtää, milloin sitä kannattaa käyttää.

Kilpikonna voittaa jäniksen pitkissä projekteissa. Aina.

29/05/2026

Moni master-urheilija ajattelee, että parhaat kisavuodet ovat jo takana.

Itse ajattelen melkeinpä päinvastoin.

Monella aikuisella urheilijalla on edelleen paljon potentiaalia kehittyä.

Ei siten, että treenataan enemmän.

Vaan siten, että tehdään oikeita asioita oikeaan aikaan.

Master-urheilussa haaste on harvoin motivaation puute.

Useammin ongelma on se, että yritetään ratkaista uusia haasteita vanhoilla työkaluilla.

Lisää treeniä. Lisää kovuutta. Lisää tunteja matolla.

Vaikka todellinen ratkaisu löytyisi usein harjoittelun rytmityksestä, palautumisesta, psyykkisestä valmistautumisesta tai erityisesti siitä, että arki ja urheilu saadaan tukemaan toisiaan.

Avaan nyt kesälle kaksi paikkaa valmennukseen master-urheilijoille, jotka haluavat rakentaa pitkäjänteisen projektin kohti syksyn tai talven kilpailuja.

Tai jotka vain haluavat vielä nähdä, mihin omat rahkeet oikeasti riittävät.

Ehjänä matolle.

Matolta takaisin iloiseen kotiin.

Jos tämä resonoi, laita viestiä.

26/05/2026

Asioita joita master-urheilijat yrittävät ratkaista väärällä tavalla.

1. Yritetään ratkaista suorituskykyä lisäämällä treeniä.

Vaikka todellinen ongelma on useimmiten:

harjoittelun rytmitys,
palautumisen puute,
tai se että kokonaisuus ei enää tue kehitystä.

2. Yritetään päästä kisakuntoon treenaamalla jatkuvasti kovempaa.

Todellisuudessa master-urheilijalle tärkeämpää on ehjien treenipäivien / viikkojen / kuukausien jatkumo.

3. Yritetään ratkaista epävarmuutta opettelemalla jatkuvasti uusia tekniikoita.

Tärkeämpää on:
selkeä oma pelikirja,
luotto omaan tekemiseen,
ja kyky toteuttaa sitä paineen alla.

4. Yritetään ratkaista kisajännitystä ajattelemalla:

“pitää vain kisata enemmän.”

Vaikka oikeasti pitäisi opetella säätelemään vireystilaa, fokusta ja omaa sisäistä puhetta.

5. Yritetään edelleen harjoitella samalla tavalla kuin 25-vuotiaana.

Vaikka:

arki,
palautuminen,
stressi,
ja kehon vaste harjoitteluun ovat muuttuneet vuosien varrella.

Master-urheilija ei useimmiten tarvitse lisää kaaosta.

Hän tarvitsee selkeämmän suunnan.

26/05/2026

Kilparyhmä oppi eilen vanhan totuuden:

jos et hoida vapautta vastuulla,
joku muu hoitaa sen puolestasi.

Ryhmä tekee normaalisti omat lämmöt.
Eilen osa porukasta päätti oikaista.

Lopputuloksena:
viivajuoksua koko ryhmälle.

Ei siksi että haluaisin juoksuttaa ihmisiä.
Vaan siksi että asenne näkyy aina yksityiskohdissa.

Kilpaileminen ei ole sitä että tehdään vain “kovat erät”.
Se on sitä että myös ne tylsät ja helpot asiat tehdään hyvin:
lämmöt,
valmistautuminen,
palautuminen,
keskittyminen.

Kun tehdään, tehdään kunnolla.

Laiska lämmittely näkyy ennemmin tai myöhemmin myös matolla.

Osoite

Henrik Lättiläisen Katu 8 C 14
Helsinki
00710

Puhelin

+358505310556

Nettisivu

https://linktr.ee/manninenbjj

Hälytykset

Tiedä ensimmäisenä ja anna meille oikeus lähettää sinulle sähköpostitse uutisia ja promootioita Valmennuspalvelut Jyri Manninen :ltä. Sähköpostiosoitettasi ei käytetä muihin tarkoituksiin, ja voit perua milloin tahansa.

Ota Yhteyttä Yritys

Lähetä viesti Valmennuspalvelut Jyri Manninen :lle:

Oikopolut

Oma Yritys listan huipulle Kuntosali Ja Urheilutilat Helsinki :ssa?

Jaa

Kategoria

Valmentaja