12/09/2026
Toinen retkipäivä.
Ajoimme heti aamusta bussilla vanhan hotelli Äkäskeron parkkipaikalle. Eilisen kävelyt tuntuivat jäsenissä sen verran, että alkuvenyttely oli paikallaan.
Hetki tasaista polkua, tiukka vasen ja siitä alkoi Äkäskerolle kapuaminen. Pienin askelin pientä siksakkia, askel askeleelta saavutimme tunturin laen. Siellä näkyi Pallaksen massiivi, siellä Yllästunturi, siellä Levi, siellä Olos ja m***a muuta tunturia, paljon järviä, silmänkantamattomiin metsää.
Porot juoksivat ylväinä, päät pystyssä, turvat vaakatasossa, merimiesten kännyköiden yrittäessä tallentaa niiden kulku.
Aurinko lämmitti mukavasti, ryhmäläiset lojuivat rennosti mättäillä, läppä lensi, kellään ei ollut kiire.
Laskeuduimme Äkäskeron jyrkkää päätä alas, hengailimme suljetun Peurakaltion edustalla, jatkoimme matkaa Äkässaivon nuotiopaikalle. Kuukkelit pysyivät piilossa, kunnes lähempänä bussia tulivat esiin ja tarjosivat merimiehille vähän kontenttia.
Kauppa, safka, mökit, osa iltauinnille, osa saunaan, kuka minnekin.
