15/02/2022
Tekevälle sattuu, osa 1.
Ohessa kaksi kuvaa, jotka harmillisesti liittyvät toisiinsa. Ensimmäinen kuva on aloittelijamimmien lamppulenkiltä kaksi viikkoa sitten, jossa olin apuohjaajana. Toinen kuva puolestaan on n. tunti sitten saapuneesta radiologian erikoislääkärin lausunnosta.
Olosuhteet tuolla parin viikon takaisella lenkillä olivat tuoreesta runsaasta lumentulosta johtuen varsin vaativat, m***a eivät erityisen vaaralliset. Oli ihana talvinen MTB-lamppulenkki Helsingin keskuspuistossa kunnes sattuma päätti puuttua tapahtumien kulkuun: aivan lenkin lopussa väistin kapealla polulla koiranulkoiluttajaa ja ajauduin polun reunaan, jolloin pyörä tökkäsi lumeen. Tämän seurauksena hamuilin jalalla tukea maasta. Jalan alle sattui kuitenkin jonkinlainen kuoppa ja upposin polveani myöten lumeen, jonka seurauksena pyörä kaatui ja polvi jäi yli 20 kiloisen pyörän ja kiven väliin.
Tajusin heti, että jotain sattui, sillä kun yritin nousta seisomaan polvi ei heti kantanut. Pystyin hetken päästä kuitenkin ajamaan pyörän takaisin lähtöpaikkaan ja lievästi vielä varaamaankin jalalle. Heti seuraava aamuna varasin ajan ortopedille. Akuutti trauma vaikutti lääkäristä suhteellisen lievältä ja yhteistuumin päätimme jäädä tarkkailemaan tilanteen kehittymistä, sain reilun viikon sairaslomaa ja varmuuden vuoksi lähetteen magneettikuvaan. Viikon kuluessa tilanne tuntuikin kohenevan ja pääsin jo jopa varovasti kyykkyyn. Kävin kokeilemassa liukulumikenkäilyä tasamaalla Haltialan pelloilla ja kun siitä ei tuntunut seuraavan mitään ikävää, tein seuraavan päivänä varovaisen ylävartaloon ja vatsaan keskittyneen kehonpainotreenin. Ajattelin jo, että ehkä pääsinkin säikähdyksellä.
No enpä päässyt. Perjantai-iltana kuvauspäivän jälkeen kipu ja turvotus palasivat, ja maanantaina polvi alkoi aristaa myös kävellessä. Varasin ortopedille soittoajan ja klenkkasin tänään magneettikuvaan.
Huomenna kuulen vielä ortopedin tuomion, m***a tuosta lääkärislangista sain nyt sen verran itsekin selvää, että ilmeisesti eturistisiteessä sekä nivelkierukassa näkyy molemmissa lievä repeämä, joista eturistiside on selkeämpi ja todennäköisesti juuri tuon onnettomuuden aiheuttama. Saattaa olla myös joku hiusmurtuma jossain luussa. Ja näistä on sitten aiheutunut myös kysta polven takaosaan.
Mitä opin tästä kaikesta? Ainakin sen, että maltti on valttia urheiluvammoissa ja magneettikuvaan kannattaa kyllä mennä tosi herkästi näiden nivelvammojen yhteydessä. Opin myös sen, että suojien käyttö kannattaa aina. Mulla oli onnettomuuslenkillä päällä polvisuojat, joissa on myös kevyt sivuttaistuki. En uskalla edes ajatella mikä polven tilanne olisikaan, jos suojaa ei olisi ollut.
