16/05/2025
Forssan Lehti
Kai Sandberg 13.5.2025
Pitkän linjan koripallovaikuttaja antoi lajille ja Alulle sen, mitä annettavissa oli.
Forssan Alun varapuheenjohtaja, seuran koripallotoimintaa pitkään pyörittänyt Jyrki Tulander sanoo suoraan, että voimat naisten Korisliigajoukkueen vetämiseen kerta kaikkiaan loppuivat. 42 vuotta Tulander ehti sitä tehdä, ja kiistatta hyvällä menestyksellä.
– Viime kaudella lopetin jo oikeastaan kesken henkilökohtaisten syiden takia. Siihen vaikuttivat niin työ- kuin perheasiat, Tulander sanoo.
– Keräsin viime kaudella enää rahaa ja kuulutin pelejä, m***a esimerkiksi joukkueen kokoamiseen en osallistunut. Kausi olisi saattanut jäädä joukkueelta jopa kesken ilman seuran puheenjohtaja Juha Karjalaista. Hän teki kovan työn, Juhasta ei voi huonoa sanaa sanoa. Jos jonkun piikkiin tämä lopetus pitää laittaa, niin sitten minun, hän jatkaa.
Perinteikäs Alku ilmoitti viime viikolla luopuvansa sarjapaikastaan naisten Korisliigassa. Sarjan hännille jääneen seuran mukaan ratkaisun taustalla ovat taloudelliset realiteetit. Forssan kokoiselta talousalueelta on todella vaikea raapia kasaan menestyksekkään liigajoukkueen toimintaan vaadittavaa rahoitusta.
-Etenkin kun sen pääkerääjän voimat ovat vähissä. Vaikka moni olisi jatkoa toivonut, Tulander halusi puhaltaa pelin poikki.
-Ratkaisu oli ainoa oikea, niin kovilla on mies viime vuodet ollut.
-Olen saanut paljon yhteydenottoja, joissa minun haluttiin jatkavan. Ajattelin jo, että miten oikein selviän, jos menen taas lupaamaan jatkoa. Nyt kun sain pidettyä pääni ja lopetuspäätöksen tehtyä, olo on paljon parempi. Olen voinut jättää verenpainelääkkeetkin pois.
Ratkaisu ei ollut helppo. Tulanderin pitäessä ruoria Alku ehti voittaa koripallossa kahdeksan naisten Suomen mestaruutta, ottaa kahdesti hopeaa ja kahdesti pronssia. Lisäksi Alku voitti Suomen Cupin kolme kertaa.
-Onhan tämä kova paikka, kun tätä on vuodesta 1982 tehnyt. M***a kaikki tuli annettua, mitä annettavissa oli.
Ratkaisuun vaikuttaneista ulkopuolisista syistä Tulander haluaa mainita kaksi. Eikä perustele asiaa sen enempää.
-Ensimmäinen on Suomen Koripalloliitto, toinen Forssan kaupunki, hän sanoo.
Tulanderilla ei ole itsellään pelaajataustaa koripallosta, vaan hän pelasi jääkiekkoa. Tietysti Alussa, silloisella toiseksi korkeimmalla sarjatasolla.
Tulander ei ollut pelaajana taitavimmasta päästä, m***a voimaa ja yritystä riitti.
– Laaksosen Seppana sanoi joskus junioreissa minulle, että minulla on iso vastuu, kun emme voineet hävitä silloin kuin minä olin kentällä, olin kuulemma niin hullu, Tulander naurahtaa.
Vastustajat saivat tuta rajun pelitavan, m***a se toi myös loukkaantumisia pelaajalle itselleen. Tulanderin ura lätkässä päättyi selkävammaan.
-Kun en pystynyt enää pelaamaan, tulin valituksi Alun hallitukseen. Silloin Alussa riitti jaostoja, m***a tapa oli sellainen, ettei yhteyshenkilö saanut valita oman lajin jaostoa, joten otin koripallon, kun sisko sitä pelasi.
Rivijäsentä aktiivisempi rooli oli kohta tarjolla. Toiminnan miehenä Tulanderia ärsytti, kun kokouksissa vain puitiin asioita ja mietittiin, että jotain pitäisi tehdä, m***a kukaan ei silti tarttunut asioihin.
No, Tulander tarttui ja löysi itsensä kohta jaoston puheenjohtajan pallilta. Seuralla oli tuolloin miesten ja naisten edustusjoukkueet, jotka hän kokosi yhdessä myöhemmin Forssan Lehden päätoimittajanakin toimineen Kari Suontaustan kanssa.
– Olen istunut autossa varmaan Karin kanssa yhtä paljon kuin puolisoni Minnan. Parhaana syksynä ajoimme 55 000 kilometriä.
Pelaajien haaliminen oli 1980-luvulla hieman toisenlaista kuin nykyään netin, somen ja kännyköiden aikaan. Tulander tiesi tarkkaan suomalaisten pelaajien seurat, asuinpaikkakunnat, iät ja opiskelupaikat. Hänellä oli oma työhuone rauhoitettuna koripalloasioita varten, vaikka oli päivätöissä energialaitoksella.
– Heinävedellä oli pomppuihme Riku Marttinen ja halusimme hänet Alkuun. No, puhelinluettelosta sitten haimme samannimisiä tyyppejä ja saimme jonkun luurin päähän. Hän sanoi, ettei ole hakemallemme pelaajalle mitään sukua, m***a tietää kyllä missä tämä asuu. Tämän perheellä ei vaan sattunut olemaan puhelinta, m***a tavoittamamme kaveri tunsi myös heidän naapurinsa, joilla oli puhelin ja sitä kautta saimme lopulta tavoittelemamme pelaajan kiinni, Tulander muistelee.
Alku halusi pärjätä ja niin pelaajia hankittiin eri puolilta maata ja myös rajojen ulkopuolelta.
– Kyllä minä olen yleensä aina saanut tänne sen pelaajan, jonka olen halunnut. Tuukkasen Tarukin tuli lopulta meille, kun olin soitellut hänelle vuosikausia, Tulander sanoo.
Tulanderilla oli hyvät suhteet seutukunnan yrityksiin, jotka vielä tuohon aikaan pystyivät itse täällä päättämään, ketä tukevat. Vaikka sponsoritukea oli helpompi hankkia kuin nykyään, Tulanderin mukaan tänne ei ole koskaan houkuteltu kovia kotimaisia pelaajia pelkällä rahalla. Ei edes Lea Hakalaa.
Tärkeämpää on ollut toimiva kokonaispaketti, johon on kuulunut erinomainen joukkueja tarvittaessa vaikka työpaikka.
– Onneksi on ollut hyvät suhteet myös päättäjiin, monelle pelaajalle olemme pystyneet hommaamaan työ- tai harjoittelupaikan.
Vaikka Tulander on tehnyt Alun eteen enemmän kuin paljon, ei yksi mies pysty kaikkeen. Apua on saatu talkoolaisilta, joita oli parhaina vuosina melkoinen joukko.
– Holjilla tehtiin 750 talkootuntia kolmeen päivään, se on melkoinen määrä. Ja sitten meillä oli kaksi busssia, jotka pidettiin talkoovoimin kunnossa. Myöhemminkin meillä oli loistavia talkoolaisia, m***a porukka vain kutistui valitettavan pieneksi.
Koripalloilu on antanut Tulanderille paljon. Välillä myös jotain sellaista, mitä hän ei olisi halunnut.
– En sano, etten antaisi päivääkään pois. On paljon sellaista, mitä olisin mielelläni antanut pois. Tämä toi vatsahaavan ja stressin myötä ihottuman, joka kutittaa vieläkin, Tulander naurahtaa.
Ihan viimeistä sanaansa hän ei ole vielä välttämättä koripallon parissa sanonut, vaikka vetäytyy nyt lajin parista kerämään voimia. Töissä Forssan Verkkopalvelujen verkkojohtajana hän jatkaa syksyyn saakka.
– Katsotaan nyt, olihan minä jo Feeniks Basketin hallituksessakin. Nyt täytyy vetää henkeä ja katsotaan sitten sopivassa tilanteessa jatkoa. Koskaan ei pidä sanoa ei koskaan.
