05/08/2026
Tänään koin hetken, joka vahvisti entisestään uskoa siihen, miksi MILO on olemassa.
Tänään päivällä kävin mielenkiintoisen ja innostavan keskustelun Lataamon mahdollisiin hankintoihin liittyen. Keskustelun aiheet koskivat lasten ja nuorten liikkumista ja hyvinvointia sekä sitä, miten niitä voisi tukea saavutettavasti ja yhdenvertaisesti.
Keskustelun alkupuolella luurin toisessa päässä oleva henkilö nosti esiin Venäläisen LinkedIn-postauksen ja sanoi:
”Teidän toimintannehan on juuri tällaista!”
Lupasin myöhemmin lukea postauksen, ja niin teinkin.
Luettuani tekstin ja katsoessani ensimmäisiä kommentteja hämmennyin täysin. Teksti toden totta kuvaa lähes täydellisesti syytä ja ideologiaa MILO:n perustamisen takana.
Vaikka alusta asti on ollut usko tekemiseen, siihen, että toimimme oikein ja pyrimme vastaamaan tarpeeseen, josta puhutaan, tuntuu todella hyvältä, että joku kertoo konkreettisesti omasta visiostaan lasten ja nuorten liikuttamisen ideaalitilanteesta ja kuvaa lähes sanatarkasti meidän toimintamme ytimen.
Venäläinen kirjoitti:
”Mitä tapahtuisi, jos alle 13-vuotiaiden urheilu rakennettaisiin kokonaan uudesta lähtökohdasta?
Lähtökohdasta, joka ei ensimmäisenä miettisi, miten tuotamme enemmän urheilumenestystä, vaan miten rakennamme mahdollisimman hyvän lapsuuden urheilun avulla.
Mallin lähtökohta olisi yksinkertainen.
Jokaisella alle 13-vuotiaalla olisi viisi tuntia viikossa ohjattua liikuntaa koulupäivän aikana. Sisältö ei olisi lajiharjoittelua, vaan monipuolisten liikunnallisten perustaitojen kehittämistä. Käytännössä nykyisen opetussuunnitelman mukaista toimintaa, tunti jokaisena koulupäivänä.
Koulupäivän jälkeen olisi mahdollisuus osallistua vapaaehtoisesti enintään viiteen tuntiin viikossa ohjattua monilajista seuratoimintaa. Toimintaa järjestäisivät urheiluseurat yhteisesti sovituilla periaatteilla. Lapset saisivat kokeilla eri lajeja, harjoitella monipuolisesti ja löytää omat kiinnostuksen kohteensa ilman painetta varhaisesta erikoistumisesta tai tasokarsinnoista.
Alle 13-vuotiaiden seuratoimintaa ei järjestettäisi iltaisin. Turnauksia, kilpailuja ja tapahtumia olisi edelleen, m***a niiden tarkoitus olisi tarjota elämyksiä ja oppimiskokemuksia. Tuloksia, sarjataulukoita tai mestaruuksia ei kirjattaisi.
Ajatuksena ei olisi poistaa kilpailua. Kilpailu kuuluu urheiluun ja opettaa arvokkaita taitoja. Tarkoituksena olisi poistaa rakenteet, joissa voittamisesta tulee lasten urheilun päätavoite lapsen kehityksen sijaan.
Ajatus olisi antaa jokaiselle lapselle kiireetön mahdollisuus rakentaa vahvat liikunnalliset valmiudet, oppia monipuolisesti eri lajien taitoja ja löytää oma motivaationsa urheiluun. Samalla illat vapautuisivat perheille, kavereille, levolle ja omatoimiselle liikkumiselle.
Yläkouluun siirryttäessä painopiste siirtyisi seura- ja lajitoimintaan. Nuorella olisi silloin paremmat valmiudet tehdä omia valintojaan ja sitoutua tavoitteelliseen harjoitteluun. Samalla seuroille vapautuisivat käytännössä kaikki iltapäivien ja iltojen parhaat harjoitusvuorot, mikä mahdollistaisi laadukkaamman harjoittelun niille, jotka haluavat tavoitella huippua.
Julkinen sektori määrittelisi ne periaatteet, joita se rahoittaa. Julkinen tuki ja liikuntatilat kohdistuisivat vain toimintaan, joka noudattaa yhteistä alle 13-vuotiaiden mallia. Muunlaista toimintaa voisi edelleen järjestää, m***a ilman julkista rahoitusta tai subventoituja liikuntatiloja.
Tämä ei olisi kannanotto urheilua vastaan. Päinvastoin.
Ajatus perustuu siihen, että lasten liikuntaa ja urheilua pitäisi olla enemmän kuin koskaan. Tavoitteena ei kuitenkaan olisi varhainen huippu-urheilupolun optimointi, vaan mahdollisimman vahva liikunnallinen perusta, mahdollisimman monen lapsen innostuminen urheilusta ja mahdollisimman pitkä liikunnallinen elämä.
Urheilua ja huippu-urheilua tarvitaan. M***a alle 13-vuotiaiden järjestelmän tehtävä ei ole optimoida lajeja. Sen tehtävä on optimoida lapsuutta.
Mitä käytännön rajoitteita tässä mallissa mielestäsi olisi? Mitä en ole ottanut huomioon? Vai voisiko tämä toimia?”
– Ilja Venäläinen
Linkki julkaisuun: https://www.linkedin.com/posts/ilja-ven%C3%A4l%C3%A4inen-70b2b686_mit%C3%A4-tapahtuisi-jos-alle-13-vuotiaiden-urheilu-activity-7490428196153147392-5JJA?utm_source=li_share&utm_content=feedcontent&utm_medium=g_dt_web&utm_campaign=copy
Vaikka emme vielä pysty tekemään kaikkea täydellisesti, on suuntamme selkeä.
Toimintaamme tullaan tarvitsemaan nyt ja tulevaisuudessa.
Jokaisella lapsella ja nuorella on oikeus liikuntaan, hyvinvointiin sekä siihen, että hänet kohdataan ja hyväksytään juuri sellaisena kuin hän on.
On selvää, että muutos lasten harrastamisessa on jo alkanut, ja haluamme olla etupäässä rakentamassa pysyvää muutosta!
Ja vastaus Iljalle hänen kysymyksiinsä:
Ei ole olemassa rajoitteita, vaan haasteita, jotka on tehty voitettaviksi. Ja kyllä, tämä voi toimia! MILO on siitä elävä esimerkki.
– Leevi
Mitä tapahtuisi, jos alle 13-vuotiaiden urheilu rakennettaisiin kokonaan uudesta lähtökohdasta? Lähtökohdasta, joka ei ensimmäisenä miettisi, miten tuotamme enemmän urheilumenestystä, vaan miten rakennamme mahdollisimman hyvän lapsuuden urheilun avulla. Mallin lähtökohta olisi yksinkerta...
