30/04/2026
MÀ tÀytin tÀnÀ vuonna 49 vuotta. Siis ei lÀhellÀkÀÀn viittÀkymppiÀ, ei vaihdvuosioireita, m***a....
Muistan kun tajusin ensimmĂ€istĂ€ kertaa, ettĂ€ kunto ei enÀÀ âpysy itsestÀÀnâ. Se mitĂ€ kaikki jankkaa, ettĂ€ lihaskato alkaa nelikymppisenĂ€, on nyt just kĂ€sillĂ€.
Ei ole ollut mitÀÀn isoa romahdusta. Ei mitÀÀn draamaa. Oli vaan vÀliinjÀÀnyt salitreeni tuolla ja toinen tÀÀllÀ. Sitten kuukausi ja toinen...
YhtÀkkiÀ huomasin, ettÀ arki alkoi tuntua vÀhÀn raskaammalta.
Portaat hengÀstytti enemmÀn kuin ennen. SÀngystÀ piti heija ylös.
SelkÀÀ vÀsyi kÀvellessÀ, paketi jÀi lattialle ja se polvien nivelrikko, OMG!
Ja palautuminen⊠sekÀÀn ei ollut enÀÀ sama.
Ja se turhautti, koska pÀÀssÀ ajattelin edelleen olevani ihan hyvÀssÀ kunnossa.
M***a enhÀn mÀ ole. Vaikka vielÀ 2022 treenasiin tosi ahkeraan!
EnkĂ€ mĂ€ halua alkaa miksikÀÀn âsalihirmuksiâ.
Rehellisesti, mua ei kiinnostanut pÀtkÀÀkÀÀn. Tai vÀhÀn kiinnostaa, m***a silloin se ei vaan jostain syystÀ tuntunut taaskaan kivalta.
M***a mÀ tiedÀn yhden asian: jos en tee mitÀÀn, tÀÀ menee huonompaan suuntaan. SitÀhÀn mÀ jankkaan asiakkaille joka pÀivÀ! Lihaskunto ei yllÀpitÀydy, se pidetÀÀn yllÀ!
Niin mÀ menin salille, jÀlleen kerran.
Oli ilkeetÀ huoma, ettÀ ne omat enkat oli kaukana ja palautuminen kesti viikon.
M***a pikkuhiljaa asiat muuttui.
Ei pelkÀstÀÀn kehossa, vaan myös fiiliksessÀ.
Arki ei tuntunut enÀÀ niin raskaalta.
Keho alkoi tuntua vahvemmalta.
Ja ehkÀ tÀrkeimpÀnÀ, nyt on tullut se tunne, ettÀ mÀ pystyn vielÀ vaikuttamaan tÀhÀn.
Se oli isoin juttu.
Ei tÀydellinen kunto, vaan se, ettÀ suunta kÀÀntyi. Ja vÀlillÀ tulee niitÀ enkkoja, onnistumisen ja liikunnan iloa. Siis vÀlillÀ. M***a jos ei muuta, niin vÀkisin treenaan.
