31/10/2019
Heinäkuun sunnuntainen aamu valkeni harmaana ukkosmyrskyssä ja lähivuoret peittyivät näkyvistä. Päätimme kuitenkin lähteä matkaan muutamaa tuntia myöhemmin, varustautuen kaikkeen mahdolliseen ja päällä kuratamineet. Alhaalta laaksosta käveltyämme tuhat nousumetriä korkeammalle saavuimme pieneen majapaikkaan eli hütteen, jossa energiatankkaus kapean vuoristopolun varren maisemissa oli ihastuttava. Pikkuhiljaa ylös kivutessa, välillä portaita ja tunneleita pitkin, aurinko pilkahti pilven takaa ja lämmitti kosteat varusteet. Viimeiset metrit huipulle saimme vetää kesähelteessä ja ristille saapuminen muutaman tunnin ja aamufiilisten jälkeen oli huikea. Kannatti taas lähteä. Muutama tunti vaellusta ja feeling high. Urheilijan juhlaa parhaimmillaan. Tätä, jos mitä, kaipaa eniten huippu-urheilusta. 🤗
Kiitos tästä synttäripäivästä Itävallan vuorilla Mari ja Ilkka.
Ihmiset kyselee miulta usein, että miltäs nyt tuntuu ja mikä on muuttunut, kun oon nyt "eläkkeellä". Loppujen lopuksi ei paljon, ja silti kuitenkin moni asia. Huippu-urheilun kupla ja raadollisuus vaatii aika paljon tekijältään, kuin myös lähipiiriltä, kun kaikki tekeminen suuntautuu seuraavaan treeniin ja miten palaudut siitä, tähtäimenä tietenkin jokin talvinen highlight keskellä kisarumbaa. Ei sillä, että sitä katuisi, vaan sillä, että olet onnellisessa asemassa tekemässä omaa juttuasi ja tiedät mitä se vaatii. Mielen lujuutta ja tiettyjen asioiden poissulkemista.
Treenimäärät on ehkä tippuneet 5-15tuntiin per viikko, jos aiemmin kovimmat leirijaksot pitivät sisällään muutama viikko 20-25h treeniä/w. Nyt voin tehdä toki mitä haluan ja miten haluan, m***a huomaan ajautuvani kuitenkin tekemään rullahiihtoa ja määrää vanhasta ajatusmallista ja menosta johtuen. M***a liikkuminenhan on kuin laittaisi rahaa pankkiin ja hyvinvointi, sekä terveys on kuitenkin monesti yks tärkeimmistä palasista elämässä ja sen merkityksellisyyden kokemisessa.
Treenimäärää enemmän on kuitenkin muuttunut ajatusmalli, joka on aiemmin vain pyörinyt terveiden treenipäivien ympärillä. Lihashuolto kerran viikossa vähintään, ihmisvilinän ja julkisten paikkojen välttely, samoin kuin juhlat ja pienet lapset voivat saattaa meitä alttiuteen pöpöille. Siksi kotiolojen suosiminen ja huili on ollut kovassa huudossa. Kotipäiviä kertyi olympiavuonna talven aikana noin 10, koska treeniolosuhteet piti optimoida, ja suunnata kisarupeaman väleiksi Kontiolahdelle. Seuraava talvi tulee varmaan olemaan outo, kun oon kotona melkein koko ajan.😁🙈 Nykyisin kuljen jo ympäriinsä ihmisten ilmoilla ja 9,5 tunnin ehdottomista yöunistakin olen jo vähän tinkinyt, kun Bossin Aamut alkaa jo klo 6.30 😉💪
Miulla on ollut hyvät ja heikot hetkeni mietintöjen parissa, kuka olen, mitä haluan ja kuka kontrolloi mua. Eli Aki Hintsaa tapaillen. Työelämään siirtyminen on kuitenkin ollut melko helppoa, kun tukea on tullut niin monelta suunnalta ja oon päässyt polullani uusiin juttuihin mukaan jopa hieman sattumalta. Kiemurainen polku on vienyt kesällä Itävaltaan Marin luo, syksyllä Ramsauhun vuosien jälkeen "lomalle" valmentamaan kuntoilijoita Team Electrofit kanssa ja lisäksi muutamat sparraussessiot/puheet urheilulukiolaisille ja tulevaisuuden huipuille. Viimeisimpänä Sveitsissä sparraus Firstbeatin ryhmittymän kanssa saksaksi yhdelle isolle yritykselle. Voitte varmaan uskoa, että tällainen kieli-intoilija on liekeissä. 😁
Loput ajasta on ollut valmennusta ja muuta työhaastetta. Lisäksi aloitin NLP-koulutuksen, jossa syvennytään kielen, mielen, ajatusmallien ja käytöksen syövereihin, sekä ihmisten kohtaamiseen. Vahva suositus sille.
Elämänmittainen oppiminen on tärkeää ja tässä uudella uralla olen vasta ensimmäisellä portaalla. En malta tuskin odottaa, mitä talvi tuo tullessaan, m***a se on ainakin selvä, että yritän auttaa ihmisiä voimaan paremmin, ja kuitenkin huolehtimalla myös itsestä ja läheisistä. Unohtamatta urheilullisia tavoitteita. 😉
Vastikään viimeiselle matkalle lähtenyt mummoni oli älykäs maailmankiertäjä ja musikaalinen kielinero, jonka oppimisen halu ja uusiin kieliin ja kulttuureihin innostuminen piti hänen mielen virkeänä eläkepäivien loppuun asti. Ehkä sieltä on periytynyt tuo seikkailunhaluinen kieli-aivo-tieteilijyys ja ikiliikkujan meno myös meille jälkipolville. Kiitollinen oppimastani ja kuulemastani.
Siispä eväsreppu täyteen ja kohti uusia vaelluksia. 😉♥️
PS. Enon Kisa-Pojat ja kaikki SM-kisat kalenterissa! ;)
+ Jos sinä tai yrityksesi kaipaa apua/ hyvinvoinnin sparrausta ja valmennusta, niin laita viestiä. 🤗
+ Kiitos kaikista viesteistä ja onnentoivotuksista kesän aikana
+ linkki eiliseen Helsingin Sanomien juttuun liittyen miun urapolkuun 😉👊
https://www.hs.fi/urheilu/art-2000006289538.html
