27/09/2024
KAHDEKSAN VUODEN TAUON JÄLKEEN
—-> ROAD TO IRONMAN WORLD CHAMPIONSHIP HAWAII 2025 🌸
Kisaraportti Ironman Emilia Romagnasta 21.9.2024.
Ajatus ironmanista alkoi kyteä keväällä onnistuneen Venetsian puolimatkan jälkeen. Kevään tiukka työrupeama ja alkukesän korona painoivat täydenmatkan haaveet kuitenkin taas taka-alalle.
Loppukesästä treenit alkoivat pikkuhiljaa sujumaan ja kunto kohosi. Tuli sellainen olo, että nyt olisi kuuden vuoden tauon jälkeen aika karistaa täydenmatkan ”peikko” harteilta.
Aistin pientä epävarmuutta ja ihmetystä, m***a suurta sisäistä hymyä kertoessani valmentajalle (Kai Söderdahl) suunnitelmasta. Hetken mietittyään Kaitsu vastasi: ”Valmistatumisaikaa on kyllä tosi vähän! M***a tunnen sut sen verran hyvin, että jos siltä tuntuu, yritetään. Tehdään kaikki niin hyvin kuin tässä ajassa ja näissä olosuhteissa (2 työtä, opiskelu, perhe) pystytään. ”
Kahdeksan viikon harjoitusjakso päättyi viime lauantain Emilia Romagnan kisaan Italiassa. Tuloksena oli oman sarjan kakkossija ja Havaijin MM-kisapaikka!
Lajeista uinti ja pyöräily menivät huippuhyvin, maraton sen sijaan oli yks elämäni rankimmista kokemuksista. Tiesin selvästi normaalia lyhyemmän täydenmatkan treenijakson näkyvän ja tuntuvan kisassa, m***a näin kivuliaaseen juoksufiilikseen en ikimaailmassa osannut varautua.
UINTI 3800m 1:03 (ikäryhmän 2.) - PYÖRÄILY 180km 5:06 (1.) - JUOKSU 42.2km 3:45 (12.)
Uintiin lähdin maltilla tekniikkaan ja rentouteen keskittyen. Tavoitteena oli säästellä energiaa seuraaviin lajeihin. Tämä onnistui: uin samaa hyvää vauhtia kuin aiemmissa täydenmatkan kisoissa.
Pyöräjalat tuntuivat heti vahvoilta ja pyörä kulkikin mukavan kovaa. Ajoin 180km kropan tuntemusten mukaan (tehomittari hajosi päivää ennen kisaa), seurasin myös sykettä ja pyrin pitämään fiiliksen helppona + säästellä jalkoja maratonille. Aikaa kului 5h6min, ja olin ikäryhmän nopein.
Ajattelin juoksun sujuvan samaan malliin, reilusta johtopaikasta nauttien. Eroa seuraavaan oli yli 15 minuuttia. Heti ensimmäisten kilometrien aikana juoksu tuntui hankalalta. Uskoin jalkojen kuitenkin vielä aukeavan normaaliin olotilaan.
Vähäiset treenkilometrit alkoivat tuntua hetken päästä oikein kunnolla. Olin kauhuissani tajutessani kympin kohdalla, että seinä tuli vastaa nyt ja olo oli sama kun normaalisti maratonin viimeisillä kilometreillä. Myös kannustusjoukot olivat huolissaan ja kehottivat syömään & juomaan. Lapset totesivat, etteivät ole koskaan nähneet mua yhtä väsyneenä kuin 20km kohdalla. Ilmarin armottoman ”Äiti juokse maaliin, me halutaan Havaijille. Et nyt anna periksi!” - huudon siivittämänä jatkoin matkaa hymyillen samalla megakalliiden ”pomppukenkien” roolille..
Pysähdyin jokaiselle juottopisteelle tankkamaan. Muuten muistikuvat ovat hatarat. Yritin vain kaikin tavoin keplotella itseni maaliin. Jossain kohtaa kuulin, että britti tulee takaa ja juoksee tosi kovaa. Olin kuitenkin niin poikki, että voitto lipesi käsistä viimeisen kilometrin aikana 12 sekunnin erolla.
Hopea harmitti hetken, m***a lopulta olin vaan iloinen ja onnellinen. Fysiikka loppui kesken seitsemän tunnin kohdalla ja 180km pyöräily oli elimistölle tässä kunnossa liikaa ja liian kovaa.
Se, että hilauduin pelkällä tahdonvoimalla maalilinjan yli ja näin välittömästi maailman parhaat kannustusjoukot, oli mulle kisan isoin juttu. Ja pitkään unelmissa ollut Havaijin MM-kisapaikan saavuttaminen tietysti myös.
Nyt ei ole sellainen perus täydenmatkan jälkeinen "never again" - olo, m***a ikinä en aio enää lähteä kilpailemaan näin lyhyiden lenkkien ja valmistautumisen jälkeen😅 Onneksi tässä on reilu vuosi aikaa harjoitella. Havaijilla on tarkoitus juosta reippaasti myös viimeiset kolme tuntia. Nyt ohjelmassa on muutama viikko palauttelua ja sitten alkaa varmasti ikimuistoinen ja hieno - vuosi 🤩
Klubbensport
Craft Sportswear FIN
Jumppis
Kellopiste Paukku
