Studio decofeast

Koti
Suomi
Muurame
Studio decofeast

Aistiesteettömyyden asiantuntija

Strategia | Valmennus | Puheenvuorot

Työelämän ja ympäristöjen uudelleenmuotoilua Teen sekä uudis- että saneerauskohteita.

Olen Eevi - yrittäjä ja aistiesteettömyyden asiantuntija. Teen hyvinvointia tukevaa tila- ja sisustussuunnittelua koteihin ja yrityksiin koko Suomen alueella. Missioni on auttaa asiakkaitani elämään oman näköistä elämää sekä voimaan paremmin arjessa, suunnittelemalla tiloja ja ympäristöjä, jotka tukevat heidän hyvinvointiaan. Ydinosaamiseni ja suurin intohimoni tila- ja sisustussuunnittelussa kiteytyy aistiesteettömyyteen. Erilaisten aistikuormitushaasteiden kanssa kamppailevien elämänlaadun ja ympäristöä kohtaan kokeman turvallisuuden tunteen maksimoiminen tila- ja sisustussuunnittelun avulla sytyttää minut eloon työssäni. Haaveilen maailmasta, missä aistiherkän ei tarvitse mukautua rakennettuun ympäristöön, siihen sellaiseen missä kukaan ei ole osannut huomioida hänen aistitarpeitaan, vaan ympäristö on rakennettu tukemaan myös aistiherkän tarpeita, jaksamista sekä toimintaa. Koen tärkeäksi tehtäväksi levittää tietoa aistiesteettömyydestä ja sen hyödyistä, niin yksilö kuin yhteiskunnallisella tasolla. Olen kirjoittanut aiheesta työkirjan (2023), joka sisältää mm. kattavan tietopaketin aistiesteettömyydestä ja aistiesteettömästä sisustamisesta sekä runsaasti tehtäviä. Koska olen aistiyliherkkänä itsekin kohderyhmää, olen kirjoittanut kirjaan myös omia kokemuksiani sekä fiiliksiä aistiherkkyyksistä ja niiden tuomista haasteista ja tarpeista. Pidän luentoja aiheesta alan messuilla ja erilaisissa ammattilaistapahtumissa. Suunnitteluprojekteissa eniten sytyn kokonaisvaltaisista ja teknisistä projekteista, missä pääsen suunnittelemaan toimivia, tunnelmallisia ja asiakkaan näköisiä sekä tuntuisia tiloja ja ympäristöjä. Kotikohteiden lisäksi suunnittelen erityisen mielelläni työympäristöjä, erilaisia kaupallisia tiloja sekä messuosastoja , joissa elämyksellisyys ja kokemuksellisuus on otettu huomioon ❤️‍🔥

Suunnittelutöiden lisäksi toimin Jyväskylän kristillisen opiston sisustussuunnittelun monimuotokoulutuksen vastuukouluttajana ja koulutan ammattilaisia aistiesteettömyyden äärellä oman verkkovalmennuksen kautta. Kun kaipaat apua sisustusasioissa, pienissä tai isoissa, otathan yhteyttä 💌

[email protected] | 0442746587 | www.decofeast.fi

04/09/2026

Joka vuosi, ja varmasti tänäkin vuonna, näin Yrittäjän päivän hujakoilla saa somesta lukee, kun toiset ei tykkää yhtään sanasta yrittäjä.

Koska eihän sitä pitäis vaan yrittää. Pitäis tehdä. Ollaan mieluummin tekijöitä kuin yrittäjiä.

Mä en vois olla tästä juuri enempää eri mieltä 🤭

Totta kai yrittäjä tekee. Voi luoja että tekeekin! Mut ajatus siitä, että sen kun vaan päätät mitä teet ja sitten teet sitä, on mun mielestä aika naiivi kuva yrittäjyydestä. Sillon kun tehdään, sillon yleensä ollaan kiinni omassa substanssiosaamisessa. Mut ennen kun pääset siihen kohtaan, että voit melko hyvällä varmuudella vaan tehdä ja palvella sun asiakkaita, oot yleensä joutunut ensin yrittämään ihan helvetisti kaikkee.

Yrität myydä, markkinoida ja kaupallistaa. Yrität kirkastaa taas uudestaan sun oikeen asiakassegmentin ja ymmärtää, millä kielellä ne ihmiset puhuu, jotta sun viesti varmasti ymmärretään. Mietit onko palvelu, hinta, myyntitapa ja ajankohta oikee vai pitäiskö koko hommaa lähestyä ihan toisesta suunnasta.

Yrität tavottaa oikeita ihmisiä. Yrität saada heidät kiinnostumaan. Yrität ymmärtää, miks joku kiinnostuu ja toinen ei. Miks joku vastaa, toinen ei ja kolmas sanoo, että ihan kiinnostavaa kyllä, mut palataan ehkä ensi vuonna.

Ja sit yrität taas vähän viisaampana uudestaan.

Samaan aikaan pitäis yrittää katsoa tarpeeks kauas eteenpäin. Miettiä ensi vuoden tulorakennetta, asiakkuuksia, palveluita, markkinointia, lomia ja sitä, missä koko yritys ehkä vuoden päästä ylipäätään on.

Ja kaiken tän sivussa pitää yrittää muistaa, että oot yrityksesi tärkein resurssi (yksinyrittäjät huom.)

Eli yrität muistaa syödä ennen kun huomaat iltapäivällä, ettet ole syönyt. Käydä vessassa sillon kun pitäis, eikä sitten vasta kun on ihan pakko. Nukkua tarpeeks. Levätä joskus ennen kun kroppa pakottaa. Olla läsnä tässä hetkessä, mut samaan aikaan yrittää muistaa myös ajatella seuraavan vuoden liiketoimintaa.

Ja joo, sit tulee myös niitä vaiheita, kun asiat alkaa loksahtaa kohilleen. Tiiät paremmin mitä myyt, kenelle myyt ja miten siitä kannattaa puhua. Joku kokeilu muuttuu toimivaksi tavaksi, ja siinä kohtaa pääsee ehkä hetken ihan vaan tekemään sitä, minkä jo tietää toimivan.

Kunnes – asiakkaat muuttuu, markkina muuttuu, oma ajattelu muuttuu tai koko yritys kasvaa ulos siitä vanhasta tavasta. Ja eikun seuraavalle kierrokselle. Yrittämään 🤸🏻‍♀️

Siks en itse koe sanaa yrittäjä yhtään alentavana. Päinvastoin. Yrittäminen ei tarkota sitä, ettei sais mitään aikaan. Mun päässä se tarkottaa, että rakennat jotain, jonka lopputulosta et voi tietää etukäteen. Kokeilet, opit, korjaat, luovut jostain, pidät jostain kiinni ja kokeilet taas.

Oon ollu pian yhdeksän vuotta yrittäjä, ja jos pitäis erityisesti viimesten parin vuoden ajalta tiivistää oma Yrittäjän päivän tunnelma yhteen lauseeseen, niin ehkä se olis tää:

Jos ei muuta, niin on jumalauta yritetty.

Hyvää huomista Yrittäjän päivää – muista yrittää!

-

Eevi | Sillanrakentaja ihmisten, aistien ja tilojen välillä 🫱🏼‍🫲🏽

29/08/2026

Haikeeta ja tosi innostavaa samaan aikaan 🥹

Tänä viikonloppuna pyörähti käyntiin järjestyksessään viides lukuvuosi sisustussuunnittelun monimuotokoulutuksen vastuukouluttajana JKO:lla. Jälleen kerran mahtava ja omanlaisensa porukka, joille saan opettaa sisustussuunnittelun perusteita toukokuulle asti ❤️‍🔥

Tää oli se innostava osuus!

Sit samaan aikaan omalla tavallaan tosi haikeeta, koska tää on myös mun viimeinen opetusvuosi ja ryhmä, joita saan opastaa ja kouluttaa kyseisen koulutuksen äärellä. Viime talvena tein päätöksen, että tämän just käynnistyneen ryhmän jälkeen haluan keskittyä täysillä omaan erikoisosaamiseeni ja aiheeseen, joka roihuaa mun sielussa vuosi vuodelta aina vaan isommalla liekillä – aistiesteettömyyteen ja kaikkeen siihen, miten eri tavoin sen avulla voidaan luoda meille kaikille parempia, toimivampia ja kestävämpiä ympäristöjä, niin sosiaalisia kuin fyysisiä ❤️‍🔥

Tila- ja sisustussuunnittelu on toki myös mun erikoisosaamista, m***a koska oon jättänyt suunnitteluhommat sillä saralla taakse ja keskityn nykyään ja tulevaisuudessa aistiesteettömyyden asiantuntijatöihin, niin tää rajaus päättää koulutustyöt sisustussuunnittelun äärellä oli itselleni luonteva tässä kohtaa.

Oon kokenut koulutustyön sissareiden kanssa tosi merkitykselliseksi, ja on ollu arvokasta saada jakaa omaa ammattitaitoa ja kokemusta uusille suunnittelijoille. Ja miten paljon oon itse oppinut, kehittynyt ja kasvanut kouluttajana näiden vuosien aikana!

Nyt vaan sit kaikki ilo irti tästä vikasta opetusvuodesta – tulee hitokseen hyvä vuosi ❤️‍🔥🤗

-

Eevi | Sillanrakentaja ihmisten, aistien ja tilojen välillä

19/08/2026

Kun Luo oma TURVAPAIKKASI -kirjan kolmas painos tuli ennakkomyyntiin, kerroin jo silloin, että se jää kirjan viimeiseksi painokseksi. Nyt kirjoja on jäljellä enää noin 30 kappaletta, ja elokuun lopussa suljen verkkokauppani. Samalla kirjan myynti päättyy kokonaan.

Viimeiset kirjat on saatavilla 31.8.2026 asti hintaan 29,90 € (norm. 39,90 €) tai niin kauan kuin niitä riittää. Toimitusmaksu on 5,90 €. Saat tarjoushinnan käyttöösi syöttämällä kassalla koodin TURVAPAIKKASI.

Verkkokauppaan pääset kommenteissa olevan linkin kautta.

📚

Jos kirja ei ole sulle vielä tuttu, Luo oma TURVAPAIKKASI on 136-sivuinen työ- ja tietokirja aistiesteettömyydestä, aistiherkkyydestä ja ympäristön vaikutuksesta hyvinvointiimme.

Kirja auttaa tarkastelemaan tiloja ja arjen ympäristöjä omien aistien näkökulmasta sekä tunnistamaan, mitkä asiat lisäävät kuormitusta ja mitkä puolestaan vahvistavat turvallisuuden tunnetta, palautumista ja hyvinvointia. Siinä yhdistyvät tieto, omakohtaiset kokemukset, käytännön esimerkit, kuvat ja omaan pohdintaan ohjaavat tehtävät.

Jos kirja on ollut sun hankintalistalla, nyt on viimeinen mahdollisuus tilata oma kappaleesi.

Kirjan myynnin päättyminen tuntuu rehellisesti hieman haikeelta, mut samaan aikaan just oikeelta ❤️‍🔥 Vaikka verkkokauppa sulkeutuu, kirjan matka jatkuu sen jo löytäneiden lukijoiden, ammattilaisten ja kirjastojen kautta.

Kiitos teille jokaiselle, ketkä ootte hankkineet kirjan, suositellut sitä tai jakaneet mun kanssa sen herättämiä ajatuksia ❤️🥰🙏🏼

—

Rakkaudella,

Eevi | Sillanrakentaja ihmisten, aistien ja tilojen välillä

12/08/2026

Nyt kun kouluvuosi taas starttaa, haluan muistuttaa asiasta, joka jää helposti kaiken uuden ja innostavan alle: kouluun tullaan joka aamu kaiken sen kanssa, mitä elämässä on sillä hetkellä meneillään.

Koulupäivä ei myöskään jää koskaan koululle. Se kulkee lasten ja koulussa työskentelevien aikuisten mukana kotiin. Ja kotona eletty elämä kulkee seuraavana aamuna takaisin kouluun.

Joskus lapsi pitää itsensä kasassa koko päivän ja kuormitus purkautuu vasta turvallisessa kodissa. Joskus koulussa työskentelevä aikuinen huomaa kotiin tullessaan, ettei hänellä ole enää kapasiteettia jutteluun, päätöksiin tai yhdenkään uuden ärsykkeen vastaanottamiseen.

Se ei välttämättä tarkoita, että päivässä olis tapahtunut mitään erityisen pahaa. Hermosto on vaan tehnyt töitä koko päivän ja monesti nää on asioita, joita ei oikein itsekään aina siinä hetkessä hahmoteta.

Mä olen itsekin aistiherkkä ja kuulun neurovähemmistöön. Lapsena ja nuorena koulunkäynti oli mulle monella tavalla vaikeeta, ja vielä pitkälle aikuisuuteen mietin, että mikä hitto musta oikein tulee isona ja oonko yksilönä vaan totaalisesti epäonnistunut.

Kun sitten opin tunnistamaan omia herkkyyksiäni, uskaltauduin sanoittamaan niitä ja aloin rakentaa elämääni ja ympäristöäni paremmin hermostoani tukeviksi, moni asia alkoi asettua paikoilleen. Ja kas – ihan kelpo yksilö minustakin tuli 😄

Tärkeintä, mitä yksilö voi tehdä, on oppia tunnistamaan omia herkkyyksiä, oppia kunnioittamaan niitä ja uskaltaa sanoittaa tarpeensa ääneen.

M***a just tuossa viimeisessä kohdassa yksilön ja ympäristön vastuut meneekin jo päällekkäin.

Ihminen voi opetella puhumaan tarpeistaan, m***a hän ei voi yksin rakentaa sitä luottamusta ja psykologista turvallisuutta, jota puhuminen vaatii. Työyhteisön ja organisaation vastuu ei siis ala vasta siinä hetkessä, kun joku pyytää mukautusta. Se alkaa paljon aiemmin – sellaisen kulttuurin rakentamisesta, jossa omista tarpeista on turvallista kertoa ja jossa niitä ei tarvitse jatkuvasti perustella tai puolustaa.

Sama pätee kotiin. Lapsen tehtävä ei ole löytää täydellisiä sanoja kokemukselleen ennen kuin aikuinen voi pysähtyä kuuntelemaan.

Jos oman lapsen koulupolku herättää huolta tulevaisuudesta, haluan sanoa tämän: vaikea kouluaika ei ole ennustus epäonnistuneesta aikuisuudesta. Ja ehkä ihan erityisesti haluan sanoa sen teille vanhemmille, joiden lapsi kuuluu neurovähemmistöön. Joskus vaikeudet kertovat ennen kaikkea siitä, ettei ympäristö vielä osaa tunnistaa ja tukea sitä tapaa, jolla juuri tämän lapsen hermosto toimii.

Tälle alkavalle kouluvuodelle toivon vähemmän vaatimusta kestää ja enemmän tilaa tunnistaa ja sanoittaa omia tarpeita sekä tulla otetuksi vakavasti. Tilaa tulla nähdyksi ja kuulluksi omana itsenään – niin lapsille kuin aikuisille.

–

Eevi | Sillanrakentaja ihmisten, aistien ja tilojen välillä

11/08/2026

Viime viikonloppuna perehdyin erääseen brittiläiseen tutkimukseen ja päädyin toteamaan itselleni, että well done, Eevi 🫱🏼‍🫲🏽

MacLennanin ym. tutkimuksessa tarkasteltiin autistien aistikokemuksia julkisissa ympäristöissä. Tutkijat tunnistivat kuusi toisiinsa kietoutuvaa tekijää, jotka vaikuttavat siihen, koetaanko ympäristö mahdollistavana vai vammauttavana:
Aistimaisema, tila, ennakoitavuus, ymmärrys, mukautukset ja palautuminen.

Tutkimuksen nimessäkin aistiympäristöä kuvataan isoksi hämähäkinseitiksi. Kyse ei ole yhdestä valosta, äänestä tai yksittäisestä tilaratkaisusta, vaan monista pienistä asioista, jotka vaikuttavat toisiinsa ja kasaantuvat kokonaisuudeksi.

Tutkimusta lukiessani aloin peilata sen havaintoja omaan kirjaani. Kirjoitin Luo oma TURVAPAIKKASI -kirjani vuosina 2022–2023, ja sen ensimmäinen painos ilmestyi maaliskuussa 2023. Tutkimus puolestaan julkaistiin verkossa syyskuussa 2022 ja lehden numerossa vuonna 2023.

Olimme päätyneet hyvin samankaltaisten kysymysten ja johtopäätösten äärelle lähes samaan aikaan – he Britanniassa ja minä Suomessa, hyvin erilaisista lähtökohdista. Tutkimus perustui 24 aikuisen autistin kokemuksiin julkisista ympäristöistä. Minun kirjani syntyi aistiesteettömän suunnittelun parissa tekemästäni työstä, kokemustiedostani sekä siihen mennessä rakentamastani ymmärryksestä aiheen äärellä.

Kyse ei tietenkään ole kahdesta keskenään samanlaisesta työstä. Silti niiden systeeminen ydin on hämmentävän samansuuntainen – aistiesteettömyyttä ei rakenneta ainoastaan vähentämällä yksittäisiä ärsykkeitä.

Fyysisen tilan rinnalla merkitystä on sillä, ymmärretäänkö ihmisten erilaisia tarpeita, millaisia mukautuksia on mahdollista käyttää, saako ympäristöstä riittävästi tietoa etukäteen ja onko ihmisellä mahdollisuutta vetäytyä ja palautua.

Hiljainen tila ei auta, jos sen säännöt on epäselvät. Kuulosuojaimet ei auta, jos niiden käyttämisestä joutuu tuntemaan häpeää. Yksittäinen mukautus ei kanna kovin pitkälle, jos ympäröivä toimintakulttuuri mitätöi ihmisen kokemuksen.

Kirjoitin jo tuolloin myös siitä, kuinka me ihmiset olemme osa toistemme aistiympäristöä. Toimivaa aistiesteetöntä ympäristöä ei voida rakentaa tarkastelemalla vain seiniä, valaistusta tai akustiikkaa, jos samalla unohdetaan ihmiset, toimintatavat ja mahdollisuus palautua.

Tämän tutkimuksen löytäminen tuntui erityisen merkitykselliseltä just nyt, koska yksi vaihe oman kirjani tarinassa on tulossa päätökseen. Suljen verkkokauppani elokuun lopussa, ja samalla myyn kirjani kolmannen ja viimeisen painoksen viimeiset kappaleet.

Oma työni ja ajatteluni ovat kirjan kirjoittamisen jälkeen laajentuneet tilojen suunnittelusta yhä vahvemmin toimintakulttuureihin, rakenteisiin ja organisaatioiden kehittämiseen. Haaveissani on joskus päästä kirjoittamaan uusi kirja, m***a kaiken nykyisen työni siemenet löytyvät jo tämän kirjan sivuilta.

📚

Fyysisen kirjan voit tilata verkkokaupasta 31.8.2026 asti tai niin kauan kuin viimeisiä kappaleita riittää.

Kirjan viimeiset kappaleet tilattavissa hintaan 29,90€ + toimituskulut (kirjan alin hinta alennusta edeltäneiden 30pv aikana 39,90€).

Saat alennetun hinnan käyttöösi syöttämällä verkkokaupan kassalla koodin: TURVAPAIKKASI

Kirjaostoksille pääset kommentissa olevan linkin kautta 📚

–

Eevi | Sillanrakentaja ihmisten, aistien ja tilojen välillä

08/08/2026

Mikä on sun aivojen polttoainetta ja miten tankkaat sitä työpäivän lomassa?

Söin eilen lounaan samalla, kun kirjottelin työasioita ja jatkoin ajatusten pyörittelyä koneella. Ruoka tuli kyllä syötyä, mut jossain vaiheessa tajusin, että varsinainen lounasTAUKO jäi sujuvasti pitämättä 👀

Ruoka mahassa kun ei ole sama asia, kuin tauko aivoissa.

Tästä jäin miettimään sitä, miten helposti me ylipäätään ajatellaan palautumista asiana, joka tapahtuu vasta työpäivän jälkeen, viikonloppuna tai lomalla.

Viikko vedetään läpi, perjantaina ollaan aivan poikki ja sitten viikonlopun aikana pitäis levätä, nähdä läheisiä, hoitaa koti ja elämä, tehdä kaikkea kivaa, nukkua hyvin ja siinä sivussa palautua mahdollisimman tehokkaasti, jotta maanantaina oltais taas valmiina uuteen työviikkoon.

Kiva homma kahdelle päivälle. Saa suorittaa 😅

M***a sitähän se on – mitä vähemmän työpäivien aikana on hetkiä, joissa kuormitus pääsee välillä edes hieman laskemaan, sitä suuremmaksi viikonloppujen ja lomien tehtävä kasvaa.

Mun mielestä palautumisen ei pitäis alkaa vasta sillon, kun työviikko (tai -päivä) loppuu. Myös työpäivän sisälle pitäis mahtua pieniä hetkiä, joissa aivot ei vastaanota lisää tietoa, ratkaise seuraavaa asiaa tai siirry suoraan tehtävästä toiseen.

Ja tutkimuksetkin on tässä aika armottomia:

Pitkittyneissä tarkkaavaisuustehtävissä suoritus heikkenee ajan myötä, ja joissakin tutkimuksissa heikkenemistä on havaittu selvästi jo ensimmäisten 30–45 minuutin aikana. Kyky ylläpitää tarkkaavaisuutta ei siis säily muuttumattomana, kun keskittymistä vaativa tekeminen jatkuu yhtäjaksoisesti, joten tauoilla on ihan oikeesti merkitystä.

Mitään yhtä maagista minuuttirajaa ei toki ole vaikka tuossa aiemmin minuutteja mainitsinkin, m***a yhtä kaikki – kukaan meistä ei ole tämän ilmiön yläpuolella.

Se, mikä kenellekin toimii ja on palauttavaa, on toinen asia.

Yhdelle se voi olla hiljainen kahvikuppi ilman puhelinta, toiselle pieni kävely ulkona, kolmannelle hetki omassa rauhassa, liike, musiikki tai hyvä keskustelu työkaverin kanssa. Eilen mulle se oli kuppi teetä ja pieni hetki sarjaa, ennen kun palasin takas koneelle. Ei mikään täydellisesti optimoitu palautumisen mestariteos, mut hetki, jonka aikana sain ajatukset oikeesti pois töistä ees hetkeksi.

Haluaisin haastaa kaikkia miettimään, että mitkä on sun aivojen polttoainetta? Mikä oikeesti laskee kierroksia, antaa tilaa hengittää tai saa olon tuntumaan vähän enemmän omalta itseltä?

Ja vielä tärkeempää: saisiko sitä jollain pienellä tavalla mukaan jo ensi viikon työpäiviin?

Mulle toimii työpäivien tauoilla hyvin ristikoiden teko, pikku kävelyt ulkona, toisinaan hetki jotain sarjaa tai sit vaan makaan sängyssä ja tuijotan kattoa. Riippuu päivästä, päivän vireystilasta ja kuormitustasoista.

Mut ens viikolla mä voisin ainakin alottaa siitä, että kun on lounastauko, maltan pitää myös sen tauon 🫱🏼‍🫲🏽

Ps. Hyvää viikonloppua ❤️‍🔥

-

Eevi | Sillanrakentaja ihmisten, aistien ja tilojen välillä

07/08/2026

Elokuu on alkanut täällä aika mielenkiintoisesti.

Viime kuukausina oon keskustellut aistiesteettömyydestä kuntien, korkeakoulujen ja muiden organisaatioiden kanssa, ja tällä viikolla nuo keskustelut on päässeet taas jatkumaan monien palailtua kesälomilta takas töiden ääreen. Käyn tällä hetkellä keskusteluja eri organisaatioiden ja niiden sisällä toimivien eri toimialojen kanssa, m***a oon huomannut, että toimintaympäristön vaihtuessa samat tarpeet, kysymykset ja kipukohdat sanoitetaan aina uudestaan ja uudestaan.

Kun samat kysymykset alkaa toistua eri organisaatioiden kanssa käytävissä keskusteluissa, niitä kannattaa kuunnella. Tällä viikolla laitoin näitä havaintoja paperille ja aloin jäsentää niiden pohjalta neljää valmiiksi paketoitua koulutuskokonaisuutta räätälöitävien koulutusteni rinnalle.

Työpöydällä on tällä hetkellä oma kokonaisuutensa aistiesteettömyyden perusteista ja käytännön soveltamisesta koko henkilöstölle, toinen oppimisarkeen, jossa oppilaita ja henkilöstöä tarkastellaan saman systeemin osina, kolmas hermostollisesti kestävään työarkeen ja organisaation rakenteisiin sekä neljäs kaupallisiin asiakasympäristöihin ja asiakaskokemukseen.

Musta on tosi kiinnostavaa huomata aina uudestaan, miten samat ihmisen, ympäristön ja kuormituksen väliset ilmiöt tulee näkyviksi hyvin erilaisissa ympäristöissä, esim. kouluissa, työpaikoilla, kunnissa, kaupoissa, ravintoloissa ja kaupallisissa tapahtumissa. Konkreettiset tilanteet, tarpeet ja kipukohdat näyttää erilaisilta, m***a niiden taustalla vaikuttaa pitkälti samat ihmisen, ympäristön ja kuormituksen mekanismit. Aistiesteettömyys ei kuulu yhdelle erityisryhmälle tai yhdelle toimialalle. Se koskettaa meitä kaikkia, koska me kaikki toimitaan ympäristöissä meidän hermoston ja aistien kautta.

Tällasia ajatuksia työpöydällä viime päivinä ja nämä valmiiksi paketoidut koulutuksetkin vasta rakentumassa, mut iso kuva niiden äärellä alkaa olla jo hyvinkin kirkas. Tällainen pieni kurkistus tähän viikkoon, ja mun ajatuksiin.

+ mustikassa käyty myös 🫐🫐🥰

-

Eevi | Sillanrakentaja ihmisten, aistien ja tilojen välillä

24/07/2026

Palaveerasin keväällä erään kunnan HR:n kanssa ja keskusteltiin koulutusasioista.

Keskustelun lomassa hän kertoi, että he olivat tehneet henkilöstölle rauhoittumistilan. Sellaisen, jossa voi työpäivän aikana käydä vähän vetämässä happee ja lataamassa akkuja. Tila oli kaikkien vapaassa käytössä.

Mahtavaa, ajattelin! Kuulosti siltä, että työskentelytilat oli toteutettu isolta osin varsin hyvin tukemaan työntekoa eri tarpeiden vinkkelistä katsottuna.

M***a asia mikä heitä ihmetytti ja vähän harmittikin, oli se, että tuota tilaa käytti tosi harva. Miksi hyväksi ajateltu ja työntekijöiden työssä jaksamiseen tarkoitettu ratkaisu ei päätynytkään ihmisten käyttöön?

Keskustelu jatkui, kunnes kiinnitin huomioni sivulauseessa vilahtaneeseen migreeni-sanaan, ja kysyin miten henkilöstölle oli viestitty tilan käyttötarkoituksesta.

Kävi ilmi, että tilaa oli esitelty henkilöstölle yhden esimerkin kautta – jos sinulla on esimerkiksi migreeni alkamassa tai kohtaus on tulossa, sinne voi mennä lepäämään.

Migreeni oli mainittu vain esimerkkinä, m***a jäin pohtimaan ääneen voiko olla mahdollista, että juuri tuo yksi esimerkki oli jäänyt ihmisten mieleen varsinaisena käyttötarkoituksena.

Voiko olla niin, että moni vain ajattelee, että "koska mulla ei ole migreeniä, tämä tila ei taida olla mua varten."

Me suomalaiset ruukataan olla usein aika tunnollisia noudattamaan annettuja ohjeita, ja jos käyttötarkoitus jää vähänkään epäselväksi, moni jättää mieluummin käyttämättä kuin toimii "väärin".

HR:n edustaja oli hetken hiljaa ja totesi, että itse asiassa tuo voi olla aivan totta. Kannustin viestimään tilan käyttötarkoituksen koko työyhteisölle uudestaan ja selkeämmin.

Hyvä ratkaisu ei aina automaattisesti tarkoita myös toimivaa ja selkeää ratkaisua. Ratkaisu alkaa elää vasta, kun ihmiset ymmärtävät kenelle se on tarkoitettu, mihin sitä saa käyttää ja on yhteinen kokemus siitä, että sen käyttäminen on aidosti sallittua.

Aina kehittämiskohde ei ole itse tila tai palvelu, vaan se, miten jo olemassa olevaa hyvää ja sen tarkoitusta sanoitetaan ihmisille. Ja tää tekee jälleen näkyväksi sen, miten valtava merkitys selkeällä toimintakulttuurilla on aistiesteettömyyden äärellä.

Mä jäin tän keskustelun jälkeen miettimään, että kuinkahan m***a hyväksi ajateltua ratkaisua organisaatioissa todellisuudessa jää oikeesti hyödyntämättä? Ei siksi, etteikö ne olis oikeesti toimivia, vaan just siksi, ettei niiden tarkoitus ole ehkä välittynyt ihmisille täysin. Mitä sä ajattelet?

-

Eevi | Sillanrakentaja ihmisten, aistien ja tilojen välillä 🫱🏼‍🫲🏽

21/07/2026

Tulevan syksyn töitä suunnitellessani halusin päivittää myös laatimani aistiesteettömyyden tarkistuslistan, jonka jokainen mun Herkkien vallankumous -uutiskirjeen tilaaja saa tilaajalahjana.

Hoksasin pari viikkoa sitten, että tarkistuslistan tulee vastata entistä paremmin aistiesteettömyyden koko kokonaisuutta, ja siksi toin siihen mukaan myös sosiaalista ympäristöä ja toimintakulttuuria käsittelevän osion. Koska kuten tiedetään, aistiesteettömyys ei synny pelkästään fyysisistä tiloista, vaan aina fyysisen ja sosiaalisen ympäristön yhteisvaikutuksesta.

Päivitetty tarkistuslista auttaa tarkastelemaan ympäristöä aiempaa laajemmin – ei pelkästään esimerkiksi valaistuksen, äänimaailman, materiaalien ja tilaratkaisujen kautta, vaan myös sen kautta, millasia toimintatapoja, odotuksia ja mahdollisuuksia vallitseva ympäristö eri ihmisille luo.

Saat tarkistuslistan käyttöösi tilaamalla Herkkien vallankumouksen uutiskirjeen. Linkki kommenteissa.

Ja vaikka olisit käynyt jo aiemman version läpi, suosittelen ehdottomasti pysähtymään vielä myös tämän päivitetyn tarkistuslistan äärelle – toimintakulttuuria käsittelevä osio nostaa todennäköisesti esiin aivan uudenlaisia havaintoja.

Laita viestiä tai kommenttia, jos jotain kysymyksiä tai ajatuksia herää 💬

-

Eevi | Sillanrakentaja ihmisten, aistien ja tilojen välillä 🫱🏼‍🫲🏽

16/07/2026

Saan toistuvasti kommentteja mun kirjoituksiin siitä, että aistiesteettömyyden ymmärrystä tarvittais lisää kouluihin ja päiväkoteihin.
Pari viikkoa sitten viimeksi eräs kommentoi Linkkarissa, että tätä kaikkea ymmärrystä pitäis saada myös lasten työympäristöihin.

Oon täysin samaa mieltä. Jos jonnekin, niin sinne ensisijassa 🆘

Ei siks, että olis vaan kiva saada vähä rauhallisempia tiloja tai mukavampia ympäristöjä, vaan just siks, että tilanne on monessa paikassa tosi kriittinen. Kouluissa ja päiväkodeissa ei ole kyse pelkästään siitä, viihtyykö joku tilassa tai onko ympäristö "mukava". Kyse on siitä, millasissa olosuhteissa lapset ja nuoret oppii, kasvaa, keskittyy, osallistuu, säätelee omaa oloaan ja rakentaa käsitystä itsestään suhteessa ympäröivään maailmaan.

Samaan aikaan kyse on tietenkin myös kaikista teistä aikuisista, jotka työskentelette näissä ympäristöissä joka päivä.

Huoleni on kaksitasoinen.

Ensimmäinen taso on yksilön kokema pahoinvointi. Että lapsi, nuori tai aikuinen kuormittuu ympäristössä, joka ei tue hänen hermostoaan, keskittymistään, palautumistaan tai osallisuuttaan. Tämä olis jo yksinään riittävä syy pysähtyä.

Toinen taso on yhteiskunnallinen. Jos kouluista tulee jatkuvasti ulos lapsia ja nuoria, jotka voi huonosti, on väsyneitä, kuormittuneita, etääntyneitä tai jo valmiiksi uupuneita, kyse ei ole enää vain yksittäisten ihmisten jaksamisesta. Kyse on siitä, millaista tulevaisuutta me rakennetaan.

Jos jo lukioikäiset on uupuneita, koulupudokkuus kasvaa, häiriökäyttäytyminen lisääntyy, väkivalta kouluissa huolestuttaa ja henkilöstö venyy vuodesta toiseen äärirajoilla, mun mielestä meidän ei pitäis kysyä sitä, mikä yksittäisessä nuoressa, kodissa, opettajassa tai koulussa on pielessä. Mun mielestä meidän täytyy uskaltaa kysyä, millainen systeemi tuottaa ja vahvistaa tätä pahoinvointia.

Tässä kohtaa keskustelu lähtee herkästi syyllistämisen polulle. Sormi osottaa huonosti käyttäytyvää nuorta, kotia, kasvatusta, opettajaa, resurssipulaa, kännyköitä, digitaalisuutta, yhteiskunnan muutosta tai millon mitäkin. Ja varmasti monessa näissä onkin osa totuutta. Kaikki kun vaikuttaa yleensä kaikkeen.

M***a ratkaisun avaimet ei mielestäni ole koskaan siinä, että kunhan löydetään joku yksittäinen taho, jota voidaan syyttää. Jos jotain pitää katsoa kriittisesti, katsoisin systeemiä. Sitä yhteistä ja kollektiivisesti – tiedostamatta tai tietoisesti – muotoiltua arkea, jossa lapset, nuoret ja aikuiset yrittävät toimia joka päivä.
Ja jos systeemi on ihmisten rakentama, sitä voidaan myös muuttaa.

Kirjotin aiemmin uutiskirjeessä tästä aiheesta enemmän ja mm. siitä, että me tarvitaan ihmisiä, jotka osaa viedä ymmärrystä konkreettisiksi käytännöiksi, rakenteiksi ja toimintatavoiksi.

Julkaisin kyseisen tekstin poikkeuksellisesti myös webiin, joten pääset lukemaan sen sieltä, vaikka et olis mun uutiskirjeen tilaaja. Linkki kommenteissa, käy lukee! 🫡

--

Eevi | Sillanrakentaja ihmisten, aistien ja tilojen välillä 🫱🏼‍🫲🏽

Osoite

Muurame

Puhelin

+358442746587

Nettisivu

http://www.decofeast.fi/

Hälytykset

Tiedä ensimmäisenä ja anna meille oikeus lähettää sinulle sähköpostitse uutisia ja promootioita Studio decofeast :ltä. Sähköpostiosoitettasi ei käytetä muihin tarkoituksiin, ja voit perua milloin tahansa.