11/05/2026
Minkälainen on sisäinen puhe itsellemme ja omalle peilikuvallemme?
Hyväksyvä, ymmärtävä, ihaileva ja lempeä, vai vaativa ja täynnä inhoa ja itsensä sättimistä?
Sen sijaan, että suhtaudumme kehoomme vaativasti ja yritämme olla jotenkin vähemmän huonoja, on aika ymmärtää että emme ole koskaan olleet huonoja.
Meitä on voitu kohdella huonosti, jonka vuoksi sisäisen kokemus itsestä on jollain tavalla huono.
Olemme ikään kuin hyväksyneet huonon käytöksen, niin muilta kuin itseltämme, sillä emme ole välttämättä edes tienneet, mitä on kaunis ja hyvä kohtelu, ennen kuin joku todella kohtelee kauniisti.
Tuntuu surulliselta kirjoittaa tätä, koska se on niin surullisen yleistä.
Kehossa olevaan ylipainoon suhtaudutaan usein inholla, moittivasti ja syyttävästi, m***a harva ymmärtää, että ylipainoinen ihminen on usein joutunut kohtaamaan inhottavaa käytöstä, johon keho on oppinut reagoimaan kasvattamalla suojan sille, mille on ollut altis, eli toisten huonolle kohtelulle.
Keho on tarvinnut pehmeyttä ja suojaa, jotta kestäisimme kaltoinkohtelun.
Siksi voimme ymmärtää omaa kehon pehmeyttä syvällä lempeydellä ja myötätunnolla, jotta suru ja kipu, jota olemme saaneet osaksemme toisten ilkeältä käytökseltä voi viimein tulla ymmärretyksi, rakastetuksi ja lopulta irtipäästetyksi.
