12/09/2026
”Jos muutos ei ole radikaali, miksi vaivautua ollenkaan?” & ”Radikaali muutos edellyttää henkistä turpaanottoa (m***a on lopulta sen arvoista)”. Siinä kantavat ajatukset, joiden varaan olen rakentanut radikaalien, perinpohjaisesti vaikuttavien muutosten ammattimentorin identiteettini.
Tällä viikolla minulta kysyttiin työhöni liittyvässä tapaamisessa, millaisia vastauksia minulla on maailmanaikaan, jossa valtavat muutokset koettelevat. Ihana, vaikea kysymys!
Olisi helppoa kääntää päänsä ja olla kuin mitään ei tapahtuisi: sivellä voita ruisleivän päälle ja vetäytyä pirtin uumeniin sitä mutustelemaan. Ei minulla ole varmoja vastauksia, eikä kenelläkään ole. Se on kuitenkin varmaa, että muuttumattomuuteen tuudittautuminen on väärä valinta.
Sain välähdyksen! Noilla samoilla, tämän tekstin alussa jakamillani ajatuksilla, joilla ihmisten ja yhteisöjen strategisia muutoksia voi lähestyä, voi lähestyä maailmanluokan mittakaavan murroksia.
Italialainen filosofi Antonio Gramsci (1881-1927) totesi yli sata vuotta sitten, kuinka vanhan maailman kuollessa uusi kamppailee syntyäkseen. Murrosaika on mahdollisuus luoda itsensä uudelleen ja tätä samaa filosofiaa on mahdollista hyödyntää nytkin.
Siksi kysyn etenkin sinulta, joka olet matkalla sinne pirttiin, josko kuitenkin pysähtyisit hetkiseksi. Mitä jos valmiiden vastausten sijaan löydätkin sellaisia keinoja, joiden ansiosta et tipu kyydistä? Entä jos itsesi uudelleen luomalla löydätkin uudenlaisen, vielä kaikkia aikaisempiakin mielekkäämmän ja muille ihmisille hyödyllisemmän paikkasi olla tässä muuttuvaisessa maailmassa?
Tätä tekstiä sommitellessani mieleeni välähti Fransisco de Goyan (1746-1828) maalaus Saturnus syö poikansa (1820-1823). Oli kuvan valittuani hauska lukea, kuinka yksi tulkinta teoksesta kuuluu näin: se kertoo valtansa menettämistä pelkäävän ihmisen ahdistuksesta.
Loppuun kysymys: Mihin tarttua, jotta valta pysyy jatkossakin hyvin hyppysissä, eikä käy kuin tuolle maalauksen hahmolle?
PS. Tämäkin teksti on tehty ihan omin ihmisvoimin.
