01/03/2026
Hieno suomalainen sananlasku kuuluu: Kiireellä tulee vain kusipäisiä kakaroita. Se on pyörinyt mielessäni taas, kun katselen, miten maailmalla tehdään suuria poliittisia päätöksiä.
Tänä viikonloppuna Yhdysvallat ja Israel käynnistivät laajoja sotilaallisia iskuja Iraniin. Iskut kohdistuivat muun muassa Iranin sotilasrakenteisiin, ohjusjärjestelmiin ja kykyyn valmistaa ydinmateriaalia. Raporttien mukaan iskuihin on liittynyt siviiliuhreja, mukaan lukien koululaisia. Tapahtumat ovat laukaisseet vastaiskuja ja lyöneet kipinää alueen jännitteisiin jo valmiiksi räjähdysherkkään tilanteeseen.
Kun katsoo näitä uutisia sivusta, tuntuu siltä, että ei pelata pitkää peliä. Päätöksiä – suuria, vaikuttavia, jopa historiallisia – tehdään reagoiden, kiireellä ja voimalla. Pysähtyminen ja reflektointi – eli fiksu päätöksenteko – jäävät taka-alalle.
Se ei ole mikään ihme.
Ihmiskunta tuntuu olevan kollektiivisesti taistelun ja pakenemisen tilassa. Kun hermosto painuu puolustustilaan, ajattelu kapenee. Vallan keskeisissä päätöksissä primitiivisemmät vaistot – reaktio, turhautuminen, pelko – ottavat paikan järkevältä pohdinnalta.
Hermoston tärkein tehtävä on pitää meidät hengissä. Kun huomio on hengissä pysymisessä, tehdään nopeita päätöksiä, jotka juuri sillä hetkellä tuntuvat oikeilta.
M***a fakta on se, että pelossa ja kiireessä tehdyt ratkaisut ovat harvoin pitkällä tähtäimellä fiksuja.
Kun valtioiden johtajilla ei ole aikaa pysähtyä, tarkastella tilannetta, punnita vaihtoehtoja ja rakentaa vuoropuhelua, seuraukset voivat olla arvaamattoman raskaita. Silloin ei synny viisautta ja ratkaisuja, jotka kestävät aikaa.
Tästä syystä – juuri nyt – tarvitsemme hermostoviisautta enemmän kuin koskaan päätöksentekoon:
– Ymmärrystä siitä, miten stressi ja pelko kapeuttavat ajattelua.
– Taitoa viestiä itselle ja toisille turvaa myös silloin, kun tilanne on uhkaava.
– Kykyä ottaa “hermostoviisaita aikalisiä”, jotka antavat tilaa harkita – ennen kuin laukaisu tapahtuu.
Johtajille – oli kyse sitten organisaatiosta tai valtioista – hermoston tila ei ole sivuseikka. Se on koko päätöksenteon laadun tae.
