30/03/2026
Moikku Poikku Kaikki Paikki! 👋🏻
Käväisimme lauantaina Porissa Matti Mattssonin nimikkouinneissa, joissa kilpailu oli toistaiseksi kuluneen kauden kovinta! Herra oli itsekin paikalla, ja kisojen kohokohtiin kuului mulle ehdottomasti se, kun Matti siteerasi pukkarissa yhtä lempimeemeistäni - ”Indibiginding…”
En haluis kirjottaa tätä kisapäiväkirjoitelmaa omin voimin, sillä voimat olivat paikoittain kovin loppu. Allekirjoittanut oli 1. jakson lopulla ottaa varoituksen ja hylyn yhdelle uimareistaan kirittämisen johdosta. Suomeksi sanottuna kävelin uimareiden tahtiin samalla jokseenkin railakkaasti kannustaen heitä. En tiiä miten tää sääntörikkomus oli voinut mennä multa ohi jo noin 2,5 vuotta ensimmäisten kisojeni jälkeen, m***a staffilla oli selkeä linja asian tiimoilta. Jostain syystä sekä tuomari että kisapäällikkö luulivat mun kannustaneen omiani muiden kiusaksi. 😅 Otin tän episodin tosi raskaasti, minkä myötä missasin tyttöjen 100vu starit, ja lisäsin rakkaiden kollegoideni vastuuta loppukisojen osalta. Sori kun en pystynyt antamaan kenellekkään 110% enää loppupäivästä! 😓
Mä olin lauantaina haavoittuvaisimmillani, m***a en ollut sen kanssa yksin. Tietysti omat kokemukset muovaavat aina sitä, miten kokonaisuuden näkee, m***a yhtälö kollektiiviselle haavoittuvaisuudelle on mun mielestä ehtinyt rakentua jo jonkin aikaa. Meidän seuran ylivertaisuus muun muassa yhteishenki-, kisamenestys- sekä kannustuspuolella on seuran kokoon sekä odotuksiin suhteutettuna niin kovaa, että mopon on luonnollista välillä karata käsistä silloin, kun asiat eivät aina menekään kuten ne meillä usein menevät. Vaikka näemmekin usein kirkkaita mitskuja sekä pöyristyttävän kovia ennätyksiä kisoissa, tulee meidän olla ylpeitä myös joidenkin sadasosien parannuksista sekä nykyisten ennätysten uudelleensaavuttamisista.
Seurassamme, jossa valmentaja rikkoo tietämättään selvinä pidettyjä kisasääntöjä, on arkipäiväistä nähdä aina välillä äänivallien yli kurottavia desibelejä sekä paikoittain rajoja testaavia käytöstyylejä. 😂
Tottakai me voidaan halutessamme kummastella sekä vastustaa meille vieraita sääntöjä sun muita, m***a me voidaan myös sopeutua uusiin tapoihin ja näyttää jälleen kaikille, että kyllä, me pystymme rikkomaan odotuksia myös sillä tyylillä, jota meidän odotetaan noudattavan. Me kaikki tiedetään, että meitä on syksystä lähtien kohdeltu paikoittain hämmentävillä tavoilla, m***a mä toivon, että me ei ikinä vastata vihaan vihalla. Mä toivon, että me ollaan viileitä kuin jäämeren monnit, ja näytetään ihmisille mihin me pystytään riittävällä ymmärryksellä sekä Heikin moton muistamisella. Otetaan asiat vakavasti, m***a ei ruveta tosikoiksi tosikkojen edessä!
Tästä uintikisoihin liittyvästä tekstistä irrallisena nostan esille vielä parit uintiin liittyvät asiat! 😂 Senni tyhjensi mun sanapankkia jo aiemmin laitetuilla viesteillä, m***a täältää pesee! Jasper rikkoi loppukisoista toisen IKM-rajan 50su-lajissa ajallaan 34.56 - loistavaa Jape! Lisäksi lauantain kisat olivat meille erityiset lajivalikoimamme osalta. Kertoo paljon meidän uimareiden paineensietokyvystä, että he uskaltavat puolivitsillä napata jopa hullulta tuntuvia lajeja uitavaksi näin isoihin kisoihin. Tästä paras esimerkki oli Alice, joka ui 400vu, 100su sekä 200ru, kaikkia ensimmäistä kertaa. Tiistaina kun totesin Alicelle treeneissä että uimme kisalajeja ja kerroin mitä hän ui seuraavaksi, sain vastauksen joka kuului jotenkin näin: ”Minkä helvetin takia mä oon ottanu 100su?!”😭 No, hyvinhän sekin sitten lopulta meni, ja tämäKIN veto oli sellainen, johon vain roolimalli kykenee.
Sininen on aika yleinen väri uimaseurojen paidoissa, ja kisakatsomot ovat yleensä sen mukaisia. VeUS-paitojen sekä muiden sinisten seurapaitojen välillä on kuitenkin altaanreunalta katsottuna valtavan iso ero. Siinä missä muiden seurojen tukijoukot muodostavat suoran, muodostavat meidän tukijoukot värisuoran. Värisuora on tunnetusti aina suoraa arvokkaampi, joten pidetään ne paidat päällä jatkossakin! Meillä on niin tukevat taustajoukot sekä periksiantamaton asenne, että kukaan tai mikään ei tule upottamaan tätä sinistä sukellusvenettä.
Mä poistun nyt hetkeksi takavasemmalle, ja palaan taas maisemiin tulevia Turun kisoja varten, palataan siis astialle huhtikuun 25. päivä!
En edelleenkään vaihtais tätä kaikkea yhtään mihinkään muuhun, en yhtään milloinkaan. Pitäkää huolta itsestänne sekä toisistanne; ootte mulle rakkaita! ❤️
~Henrin, Sennin & Miisan ajatuksia sivuten, Miska
